Pöhinää pihatuvassa

Kaikki liikenevä vapaa-aika kuluu nykyään pihatuvassa, sillä siellä on säilöntä menossa monin tavoin. Sato on tänä vuonna erittäin hyvä ja runsas, joten työtäkin on sitten samassa mittakaavassa.

Punaisista omenoista tuli valtavan söpöä pinkkiä hilloa, joka tietysti maistuu paremmalta kuin tavallinen omenahillo. Käytän hilloihin myös kuoret, sillä niissähän ne vitamiinit pääasiassa ovat. Ja juuri nuo punaiset kuoret saavat tuon kauniin värin aikaiseksi.

Pihlajanmarjojakin on tänä vuonna varmaan ennätysmäärä, joten sitäkin on noukittava niin paljon kuin ehtii.

Tein yhden omenahillosatsin pihlajanmarjoilla maustettuna. Laitoin vain sen verran pihlajanmarjoja, että maku oli sopivan terävä, mutta ei vielä aiheuttanut irvistystä happamuuden vuoksi. 

Omenankarat eivät ole meillä jätettä, vaan ne kuivataan kutuille talviherkuiksi. Samoin viinirypälemössö, joka mehustamisesta jää, kuivataan kutuille ja kanoille talviherkuksi. Viime vuonna meillä oli valtavan monta purkkia kuivattuja herkkuja, mutta enemmänkin olisi mennyt. Joten nyt kuivaan niin paljon pihlajanmarjojakin, kuin vain ehdin.

Lehtikaalista tuli tänä vuonna myös valtavan iso sato. Arvelin, että sillekin varmaan sopii parhaiten kuivaaminen, jotta sitä on helppo käyttää keittoihin ja muihinkin ruokiin. Pakastaminen olisi myös ihan kelpo tapa, mutta meillä taitaa tulla pakastimien kanssa se ongelma, etteivät kaikki säilöttävät tuotteet millään mahdu. Siksi toiseksi paras keino on kuivattaminen.

Nyt tietysti on syötävä satoa niin paljon kuin mahdollista, sillä tuoreenahan kaikki on aina parempaa. Joten tulevina päivinä syömme pinaattikeiton tapaan valmistettua lehtikaalikeittoa. Vain suola ja vehnäjauhot tulevat kaupasta. Se on aika hieno juttu. :)