Omenapuita

Meillä on yhteensä kuusi omenapuuta, joista tulee ihan hyvä määrä omenia. Pienimmästä puusta ei tule ihmisravinnoksi kelpaavia omenoita, vaan valtavan pieniä ja kitkeriä omenoita. Epäilen, että tässä on alunperin ollut vartettuna joku muu puu, sillä ennen leikkaamista tässä oli vain omenapusikko. Nämä omenat maistuvat kuitenkin vuohille, joten puu on saanut olla.

Toinen puu on varreltaan aivan käkkyrässä, mutta se tekee omenia, joten sekin on saanut pitää vimpulan vartensa. Nämä ovat ihan kelvollisia omenoita, mutta kovin monta niitä ei yleensä ole. Ylimääräiset menevät nekin kutuille evääksi.

Parhaat omenat tulevat tästä puusta. Nämä ovat juuri niitä syvänpunaisia mehukkaita omenia, joista teen hillot ja kuivatut omenanviipaleet meille ihmisravinnoksi.

Tämä omenapuu on kaikkein huonoimmassa kunnossa, mutta sen yksi haara tekee vielä omenia. Nämä kypsyvät jo varhain syksyllä. Rupia niissä on niin paljon, että kuttujen eväiksi menevät yleensä tuoreeltaan.

Talon päädyssä on myös vanha omenapuu, joka elää varmaan viimeisiä vuosiaan. Sen omenat kypsyvät melko myöhään, mutta ovat yleensa hyvälaatuisia, vaikka happamia.

Vanha kierteinen puu on myös talon toisen päädyn lähellä. Sekin tuottaa ihan mukavasti omenia vielä. Minkään puun lajikkeesta en mene sanomaan mitään, sillä en niitä kuitenkaan tunnista. 

Pihlajanmarjojen kerääminen on monesti aika hankalaa, kun marjat ovat niin korkealla. Parina syksynä olemme kaataneet yhden pihlajan, josta saamme tarpeeksi marjoja talveksi. Toistaiseksi on varaa tehdä näin, mutta jossain vaiheessa pitää keksiä muita keinoja.