Pujoa ja nokkosta vaan riittää

Kun olimme humputtelemassa Raumalla, sattui Kivimäessä outo juttu. Nimittäin satoi oikein kaatamalla hetken aikaa. Sade toki oli toivottu, mutta ne kaikki tyykit ja tilkut olivat silloin ulkona. Eilinen meni sitten niiden kuivaamiseen narulla ja kuivurissa. Ja sitä kuivattavaa olikin aika paljon. Tänään olemme kitkeneet. Ja sitäkin on ollut todella paljon. Trenkituvan penkissäkin oli vaikka kuinka paljon pujon ja nokkosen alkuja kaiken vesiheinän ja jauhosavikan ohella. Mutta ei ole enää.

Seuraava liljakin alkaa jo kukoistaa. Tämä olikin puulilja, joka on päätään pidempi muita.

Ja ruusut kukoistavat niin kauniisti. Näistä kahdesta tulee mieleeni satu Lumivalkosta ja Ruusunpunasta, jotka ottivat karhun kotiinsa. Karhusta tulee lopulta prinssi ja toinen siskoksista saa hänet puolisokseen. Siskokset saivat nimensä ruusupensaiden mukaan, jotka kasvoivat molemmin puolin portaikkoa.

Kuivurin lähellä oleva penkki näytti vielä aamupäivällä melko runsaalta.

Nyt se on huvennut kovasti, kun pujot ja nokkoset saivat häädön. Tästä taidan siirtää tuon tädykkeen ja sitten tämä on valmis tuhottavaksi.

Tuo korkea on japanintatar, enkä vielä tiedä sen kohtaloa. Sehän on kova leviämään, joten sille pitäisi olla joku sellainen paikka, missä se ei pääse määräänsä enempää saamaan tilaa.

Viittapenkkikin näyttää jo ihan mukavalta, kun siinä ei kasva niin valtavasti turhia kasveja. Joku vuosi pitää ottaa se kokonaan ylös ja puhdistaa vuohenputkesta ja noista muista röhiläistä.

Kasvihuoneen vierellä olevat penkit saivat myös kunnon käsittelyn. Minä kiskoin pujot ja Isäntä sai hoidella nokkoset, sillä hänellä olivat paremmat hanskat.

Täälläkään ei ole enää liian monta kasvia, nämä varmaan löytävät paikkansa jo olemassa olevista penkeistä.

Toisen portin viereinen mesimarjapenkki on myös melko tyhjä. Sieltä siirrän vielä nämä valkoiset ukontulikukat parempaan paikkaan. Seljakin on ihan hassussa paikassa omenapuun alla, mutta sen siirtäminen saattaa ollakin vaikeampaa. Kuulin muuten sille uuden nimen, joka ei ollenkaan imartele sitä: "paska-pihlaja".

Mesimarjalaatikko siirtyy kasvimaalle ja nuo kauniit vuohenkellot putkahtelevat varmaan kuitenkin jossain muualla, joten tästä ne voi hävittää.

Vihtori pitää kitkemisestä, kunhan saa jahdata kitkevää kättä, liikkuvaa kasvia tai vaan muuten seurata lähistöllä.

Nämä keijuangervotkin olivat jo saaneet paljon kavereita, jotka saivat siirtyä muualle. Nyt taas erottaa, missä on pensaita.

Tällaisen suuren näkyvän muutoksen jälkeen näytti oikein hyvältä. Ehkä sittenkin tämä voi olla hallittu kokonaisuus jonain kauniina päivänä tulevaisuudessa. Ja helpottaa ihan nyt muutenkin, kun se lupaamani puutarhaesittely on jo ensi viikolla.