Lisää mysteerikukista

Kun lähdin kuvaamaan taas kukkia, aurinko meni juuri pilveen. Olisi nyt saanut sen ajan paistaa, mutta menköön sitten pilven kera. Puolet keväällä aloitettua penkkiä on valmiina ja näyttää aika hyvältä. Tosin tuo mysteerikasvi jäi vähän turhan taakse, kun en tiennyt sen tulevaa korkeutta. Eivätkä varjoliljat oikein tykänneet siirrosta, vaan aikovat viettää tämän kesän kukkimatta. Vain yksi päätti kukkia.

Toinen puoli penkkiä on vielä täyttämättä. Tosin siinä on vielä vuohenputken juurakkoa melkoisesti jäljellä, vaikka sitä sain taas metritolkulla poistettua. Taidan laittaa kurjenpolvia tälle puolelle.

Mysteerikukka avautuu. Ehkä nyt se pian saa nimensä. Kellokärhö?

Samassa penkissä kukkii yksi unikko. Muut suuttuivat siirtämisestä.

Myöhään ostettu ja istutettu Queen Elisabeth ilahduttaa myös yhden kukan verran.

En ole taas aikoihin kerennyt viittapenkkiin kitkemään. Nyt siinä alkavat ritarinkannukset kukintansa.

Trenkituvan penkissä on punertava värimaailma. Palava rakkaus roihuaa ja sen väleissä kukkii vielä tummanpunainen akileija.

Ylätasanteen mysteerikukka on myös aukaisemassa tähkämäisen kukintonsa. Salvia, tädyke vai jokin muu?

Mutta siirretty pioni kukkii kauniisti hennon vaaleanpunaisena. On sillä vähän pinkimpiä viiruja seassa.

Mesimarjojen sekaan on eksynyt peurankello. Pitää siirtää se johonkin parempaan paikkaan kukkimaan, jossa sen leviäminen ei haittaa.

Tämän arvelisin olevan virginiantädyke.

Ja tämä tervakukka-rantakukka on varmaan salvioiden sukua. Lehtien tuoksu sen varmisti. Kahelinkulman Taina sen tunnisti loistosalviaksi.

Ja se valkoinen kurjenpolvi paljastui tuoksunsa perusteella tuoksukurjenpolveksi. Kiitos Katjalle hyvästä mäntysuopatuoksuvinkistä!