Etutarhan elämää

Kesävieraille leivoin (Isäntä murskasi keksit) vadelmakakun oikein isolla määrällä vadelmia. Eipä siitä jäänytkään mitään jäljelle, vuorokaudessa se oli mennyt kokonaan. Ei tämä mitenkään tuohon aiheeseen liity. Tämä oli vain tällainen populistinen mielenkiinnon heräte.

Eikä tämäkään sammakko missään etutarhassa ollut, vaan kasvitarhassa, mutta se oli niin komea, että piti ottaa ihan siksi kuva. Raukka on aivan kasvisilpun peittämä, sillä se raivuutyö on jo ollut käynnissä.

Etutarhassa on välillä oikein leppoisaa. Tarha on aivan liian pieni kaikille eläimille, mutta vuohet haluavat ehdottomasti viettää siellä aikaa kanojen kera, joten päästämme ne sinne välillä seurustelemaan.

Tiput kasvavat, eikä niillä ole enää hentoista untuvaa kuin päässään. Vielä tarvitaan emon suojaa, sillä maailma on niin valtavan suuri ja ihmeellinen paikka.

Isommat tiput ovat jo tosi isoja. Kukkopojilla alkaa olla sinivihreitä sulkia isänsä tapaan ja kanatiput näyttävät ihan pienikokoisilta kanoilta jo.

Välillä on niin lämmintä, että on parempi vain maata reporankana.

Eikä tarvitsisi tulla heti häiritsemään, tuumii Käpy.

Leif on nyt parven täysivaltainen kukko. Vaikka sillä ei ole vielä kannuksia laulusulista puhumattakaan, se on jo lunastanut paikkansa ja osoittautunut hyväksi tarhan isännäksi.

Leifin laulu eli kiekuna taas on hmm tuota aivan omanlaisensa. Sekoitus kukkoa, varista ja vinkulelua.