Kesän ääniin kuuluu Kivimäessä raivaussaha ainakin toistaiseksi. Raivattavaa on joka vuosi. Tänä vuonna päätimme raivata tuoksuvadelmikon lammen ja leveän vaahteran välistä. Pusikko oli ihan pusikon näköistä, eikä mitään kauneusarvoja menetetty tämän projektin myötä.
Vaahterakin alkoi näyttää oikein hyvältä, kun risukkoista pusikkoa ei ollut enää sen juurella.
Siivoamista tuli lisää noiden risujen myötä, mutta paljon alue siistiytyi jo pelkällä leikkauksella. Tosin nyt styroxikasa näkyy liian hyvin marjatarhaan.
Trenkituvan luona olevasta kanukastakin lähti jonkin verran ylimääräistä. Samalla lähti myös paju, joka kasvoi keskellä pensasta.
Pieni omenapuu oli kasvattanut muutaman vesan läheltä juurta. Katkoimme ne pois. Nyt puussa on vain yksi varsi. Puu tekee todella pahoja omenia, mutta tähän voisi ympätä muita lajikkeita, jolloin omenat paranisivat sen myötä.
Kutuille tuli paljon lisää syötävää näiden leikattujen oksien myötä. Taitavat olla hyvinkin mielissään.
Tuohan on loistava juttu tuollainen kuttusilppuri (joka tuottaa muhevaa kakkaa :-D)!
VastaaPoistaOn mahtavaa huomata, että joku paikka kohentuu. Mulla taas se oli pieni koivikko, jota harvensin keväällä ja nyt leikkasin sieltä kuivuneita villiruusun (orjanruusu) oksia urakalla, jotta tuoreet ja kohta kukkivat oksat pääsevät oikeuksiinsa. Raivattavaa riittää, mutta homma palkitsee.
Raivattavaa riittää, mutta pikkuhiljaa paikat kohenevat. Kuttusilppurit eivät ole aivan parhaimpia, sillä jättävät kesken silppuamisen, jos löytävät jotain mielenkiintoisempaa. :)
PoistaMiten sitä raivattavaa riittääkin. Täällä koivikon pihlajia raivataan parin-muutaman vuoden välein. Ja aina ne kasvaa entistä elinvoimaisimpana takaisin. Eipähän pysty jäämään toimettomaksi.
VastaaPoistaKutut tietysti tykkäävät :)
Noita tuoksuvadelmia pitää vahtia jatkossakin tarkkaan, sillä ei tuo raivaaminen niitä masenna, nousevat maasta viimeistään ensi keväänä. Mutta onpa ainakin hetken siistimpää. :)
Poista