Yhtenä helluntaipäivänä joskus menneisyydessä eräs mies lähti ulkoiluttamaan upouutta polkupyöräänsä. Hänellä oli toki mielessään tietty paikka, mutta ei siitä sen enempää.
Matkallaan hän kohtasi kaikenlaisia esteitä. Ei ollut kunnon teitäkään, vaan hänen piti kulkea polkujen ja niittyjen kautta väistellen kaikenlaisia vaarallisia villieläimiä.
Loppumatka oli onneksi kunnon uudenaikaista hiekkatietä, eikä enää mitään kärrypolkua.
Niin lopulta näkyi tuttu portti, eivätkä matkan vaikeudet tuntuneet enää ollenkaan, vaan mustarastaiden laulu soi päässä ja sydämessä.
Yksi kesäinen punainen aitta oli miehen määränpää. Hetken siellä viivähdettyään oli miehen taas aika lähteä kotimatkalle, sillä matka oli pitkä myös toiseen suuntaan. Onnellinen hymy suupielissään hän lähtikin polkemaan.
Tie oli onneksi tuttu molempiin suuntiin. Mustarastaan laulu kauniissa kesäillassa säesti onnellisena viheltävän matkamiehen kotimatkaa.
Ihana helluntaijuttu :-D
VastaaPoistaTämä oli isännän talven aikana rakentaman polkupyörän debyytti. :)
PoistaOlipa hieno juttu.
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaAivan ihania nostalgiakuvia! Kiitos tästä tarinasta! Teit minut iloiseksi.
VastaaPoistaT. Willilady
Kiitos! Onnistuin sitten hyvin. :D
PoistaLuin tämän tänään ja hymyilin leveästi, sillä sulla on hyvä monivuotinen HelluntaiHeila.
VastaaPoistaNiinhän on minullakin, vaikka noin arvokkaasti ei pukeudukkaan.
Mukavaa kesää teille molemmille.
On heila omasta takaa. :D Hyvää kesää teillekin ja pyöräilkäähän taas täällä katsomassa tiluksia! :)
Poista