Paviljonkitasanne nyt

Ja kun päivä koitti, oli aika mennä katsomaan, miten paviljonki sopii ympäristöönsä. Mielikuvissani tulos oli tällainen: paviljonki ylätasanteella, josta upea näköala alas lammelle kaiken vehreyden keskellä.

HarmonySpirit, Flickr

Lähdemme siis talolta katsomaan tien toiselle puolen. Siellä se näkyy olevan kuin pieni sirkusteltta.

Kulmauksesta näkyy jo paremmin. 

Siinähän se on kuin olisi aina ennenkin ollut. Vain kalusteet puuttuvat. (Muovituoleja ei lasketa kalusteiksi.)

Sivusta katsoen paviljonki on ihan hyvä kaiteen kanssa. Tietysti ne voisivat olla samaa väriä, mutta menevät ne kai noinkin. Jos joskus maalaan ne, maalaan vaaleanvihreäksi.

Miten tuo näkymä ei oikein vastaa mielikuvaani? Ai niin, nythän on vasta kevät. Se toisenlainen näkymä tuleekin esiin vasta kesällä. Niinhän se tietysti oli. Olihan?

"Kaikenlaisia hömpötyksiä se Emäntä siinä hupattaakin, minä lähden lepäämään", tuumi Ansku ja asettui mukavasti auringonpaisteeseen köllölleen. Kutut lepäilevät nykyään lähes jatkuvasti. On kai se raskasta olla viimeisillään.

Käpy pysytteli enemmän tien toisella puolella. 

Vihtori tarkasteli tilannetta hieman ylempää.

Ja Sulevi sulautui auringon lämmittämään rinteeseen.