Maa-artisokkaa

Posti ilmoitti minulle tulevasta paketista, mutta en voinut millään muistaa, mitä oikein olin tilannut. Lähiaikoina en ainakaan ollut tilannut mitään. Kyllähän sisältö selvisi lopulta, kun avasin paketin. Samalla, kun olin tilannut aikoinaan siemeniä, olin tilannut myös maa-artisokan mukuloita. Ja aika hyvä pussillinen niitä olikin. Mitäs minä nyt sitten näille teen?

Sitten muistin, että olihan meillä viime kesänä pieni perunamaa raivattuna kaiken roskan keskellä. Perunat kyllä kasvoivat hyvin ja suuriksi, joten siitähän päätin tehdä nyt näille mukuloille paikan. Lauantaina on muuten taas talkoopäivä, jolloin keskitymme tähän alueeseen. Nyt harasin tuosta ylimääräistä kasvustoa pois, mutta jätin nurkkaan valkosipulit, joita Isäntäkään ei ollut onnistunut tuhoamaan nostaessaan perunaa.

Siellä ne nyt makaavat mullassa. Pläntti oli juuri sopivan kokoinen tuolle määrälle.

Isäntä oli tehnyt työtä käskettyä ja siivonnut sen metalliromukasan. Nyt katsastimme vielä Käpyn ja Anelma-Unelman kanssa, että paikka on paviljongille sopiva. Kutuille tuli välillä kiire, kun tiellä kulki koiria ulkoiluttajineen. Nämä vuohet ovat niin koiravuohia kuin vain voi olla. Ne menisivät jokaisen koiran luo tekemään tuttavuutta, mutta kaikki koirat eivät ole tottuneet vuohiin. Niinpä minunkin piti mennä selittämään, että nämä nyt vaan tykkäävät koirista kuin hullu puurosta, mutta lupasin pitää kuttuja pannasta sen aikaa, että koirat pääsivät jatkamaan lenkkiään.

Kuttumme ovat siitä mainioita, että ne menevät itse takaisin tarhaansa, kun saavat vapaudesta tarpeekseen. Niinpä on mukava niitä iltapäivisin päästää pihalle joksikin aikaa. Yleensä ne ovat sitten jo tarhassaan, kun lopettelen. Joskus jätän tarhan auki ja ilmoitan Isännälle, että kutuilla on vielä portti auki.

Päätin taas lannistaa jonkun rytökasan, kun aikaakin vielä oli. Tällä kertaa muistin ottaa ennen-kuvan, jotta näkee, mistä työ piti aloittaa.

Ihan koko penkkiä en ehtinyt raivata, enkä haravoida, mutta onhan tuokin jo enemmän kuin ei mitään. Tänä vuonna jo alkaa näyttää siltä, että saatan ehtiä suurimman osan raivata ja selkeyttää jo kevään aikana. Ja lupaan sen, että varmasti saan näitä muovihökötyspenkkejä vähemmäksi. Kokoan näistä sinne rinnepenkkiin paviljonkialueelle ja trenkituvan istutuksiin. Olen nyt henkisesti varautunut käyttämään jokaisen vapaahetkeni raivaustyöhön, jos vain säät suinkin sallivat. Siirtoja ehtiikin sitten tehdä sen jälkeen.