Vanha vino vaahtera

Joka kerta, kun kuljin pihalle, katselin tuota vanhaa vaahteraa, jota jo maaliskuussa olimme kaatamassa. Silloin kaataminen jäi, koska saha jäi sen sembramännyn alle. Nyt kuitenkin tuleva valopylväs oli tulossa juuri tuon vaahteran viereen. Yhtenä päivänä sitten tajusin, että mikä tahansa myrsky kaataisi tuon vaahteran ja se valopylväs jäisi aivan varmasti kaatuvan puun alle. Niinpä kerroin Isännälle, että puun oli aika saada kunniallinen kaato valvotuissa olosuhteissa.

Suuren kallistuman lisäksi rungossa oli jo suuria vaurioita. Tyvessä oli selvää lahoa pitkällä matkalla.

Ylempänä näkyi halkeama.

Ja siitä vielä ylöspäin oli iso repeämä, josta puu repeäisi tuulenpuuskan osuessa siihen.

Tällä kertaa Isäntäkin oli sitä mieltä, että kyllä se lovi on ihan hyvä tehdä.

Ja niin kellistyi vanha jättiläinen suurella ryskähdyksellä. Tuo ääni on aina jotenkin hurja ja pelottavan juhlallinen.

Pihalla oli hyvin tilaa isolle puulle. Latvuksissa oli vielä paljon siemeniä, joita kutut pääsivät syömään ihan paikan päälle. Keräsimme Isännän kanssa kutuille vielä yhden täyden saavillisen evästä purtavaksi.

Mitään suuren suurta aukeaa vaahtera ei jättänyt, eikä tilalle tarvitse istuttaa heti uutta puuta. Tämä kasvoi hieman syrjässä muista alueen vaahteroista. Ne saavatkin jäädä vielä toistaiseksi pystyyn, kun ovat kohtuullisen suorassa. On sitä tuossakin vaahterassa pilkkomista joksikin aikaa.