Valkorunkoinen kaksihaarainen koivu oli jo vanha puu. Se näkyy kuvassa, jossa talossa oli vielä harjakattoinen päätykuisti. Puu on nähnyt monet vuosikymmenet Kivimäen elämää.
Edelleen se oli pystyssä, mutta sen tyvi oli jo ontto. Kun sähkölangat ympäriltä lähtivät pois, oli aika kaataa se turvallisesti, ettei se seuraavan myrskyn tullessa kaatuisi minkään rakennuksen päälle.
Piha muuttui kovin autioksi ison puun kaaduttua.
Toinen haara on nyt tien toisella puolella.
Toinen haara jätettiin pitkälleen niille sijoilleen.
Jäljelle jäi valtavan kokoinen ontto kanto.
Ja lahoa näkyy todella paljon kaadetussa rungossa. Taas on polttopuuta tulossa Kivimäkeen aika reilusti.
Suuren koivun hautajaislauluksi valitsin sopivan slaavilaismelankolisen laulun, jonka opin isosiskoltani lapsena.
Meiltä jouduttiin myös kaatamaan iso kotikoivumme muutama vuosi sitten. Syytkin olivat samat: laho sisältä ja kaksihaarainen. Oli tosi haikeaa ja pitkitimmekin päätöstä. Myrskyisillä keleillä sitä on sitten kiitelty, että onneksi kaadoimme puun ennen kuin se olisi kaatunut talon päälle :). Kumman nopeasti uuteen maisemaan kuitenkin tottui. Toinen isohko koivu pihalla auttoi varmaan asiaa.
VastaaPoistaSepä se, myrskyn tullen olisimme taas pelänneet, että koivu kaatuu. Nyt kaatuminen oli hallitusti toteutettu, joten enää ei tarvitse pelätä tuon koivun takia ainakaan.
PoistaOlikin aika kaataa tuo koivu, kun noin lahojo oli.
VastaaPoistaKyllä tosiaan oli laho. Tyvessä oli vain tuo ulkoreunus jäljellä. Varmasti olisi jonkun myrskyn aikana kaatunut.
PoistaPakkohan tollaset on kaataa kun ovat vaarallisia. Onko mahdollista jättää toi kanto`?
VastaaPoistaMä tykkään aina seurailla miten kanto pihassa jatkaa tavallas elämää.
Meillä kaadettiin iso pihlaja ja halusin jättää kannon. Kanto on kuivunut pystyyn mutta ympärillä erillaisten sienten armeija.
Kanto jää aivan varmasti. Laitan siihen jonkin kukkajutun. Tuonne alas tekisi mieli kyllä tehdä joku peikonpesä tai vastaava, kun siihen olisi niin hyvä tila.
Poista