Lisää ympyrästä ja määräajoista

Kevät tuli niin valtavalla rytinällä, että samaan aikaan kukkivat tuomet, omenat, päärynät, tulppaanit ja syreenit. Täytyy sanoa, että kaunista on. Parhaillaan kirjoitan tuossa päädyn vasemmanpuoleisessa huoneessa, jonka ikkunasta näkyy sisälle runsaasti kukkiva omenapuun oksa.

Yritin pitää kevättöiden kanssa vähän kiirettä, että mahdollisimman paljon tulisi tehdyksi ennen 21. päivää. Ihan kaikki ei tietenkään valmistunut, mutta paljon on tehtynä. Kivien alareunaan saimme valmiiksi tuon sorareunuksen.

Hankimme jo isompia ruukkuja, jotka käyvät hyvin ympyrän reunoille. Vielä niissä ei kasva kesäkukkia, sillä yöt ovat aika kylmiä. Tiistai-aamuna piti raaputtaa auton ikkunoista jäätä pois.

Neljä vuotta sitten olimme Isännän kanssa huonossa kunnossa. Silloin minulla todettiin ovariokasvaimet ja pallukka keuhkoissa. Kasvaimet leikattiin, mutta pallukkaa ei tutkittu, koska kasvaimet olivat hyvänlaatuisia. Asia jäi vähän vaivaamaan minua. Tammikuussa juttelin apneahoidosta (äänihuulihalvauksen jälkitilana) ja kysyin, miten se aikoinaan löytynyt keuhkojen pallukka (viralliselta nimeltään nodus). Pitääkö sitä jotenkin seurata?

Minusta otettiin uudet kuvat, joissa pallukka oli kasvanut sentistä kaksisenttiseksi. Lisäksi näkyi muutama pienempikin muutos. Lisätutkimuksina tehtiin kevään aikana PET-kuvaus ja bronkoskopia. Verikokeissa ei onneksi ollut mitään syöpämarkkereita. Koska pallukka oli hankalassa paikassa verisuonen vieressä, siitä ei pystytty ottamaan neulanäytettä. Niinpä sovittiin tähystysleikkaus 21.5., jossa pallukka leikattaisiin pois, ja varmistettaisiin, ettei siinä ole mitään pahanlaatuista. Tiistaina ennen leikkausta lääkäri sanoi vielä, ettei ole mitään syytä olettaa siinä olevan syöpää, mutta onhan se varmistettava.

Heräämössä olin kipeä ja tokkurainen, kun kirurgi tuli juttelemaan. Kyllä hän jotain syövän löytymisestä varmaan puhui, mutta kunnon unien jälkeen en enää ollutkaan varma. Niinpä seuraavana aamuna kierroksella pyysin häntä toistamaan sanomisensa. Ja kyllä se syöpää sitten oli. Hyvä uutinen on tietysti se, että olen neljä vuotta ollut hengissä pallukan löytymisen jälkeen, eikä sinä aikana ole merkittävää kasvua tapahtunut, joten mikään aggressiivinen laji ei ole kyseessä. Lääkäri lupasi, etten kuole tähän, vaan hoidolla saadaan tauti pois.

Eilen pääsin kotiin. Keuhko on vielä aika kipeä, samoin leikkausreiät. Pientä tulehdustakin on, mutta ei merkittävää. Seuraavat kaksi viikkoa siis vietän rennosti puhallellen putkella pulloon ja puuhastellen kaikkea, mitä jaksan ja odottelen patologin lausuntoa, jonka jälkeen lääkehoito alkaa. Nyt on aika nauttia kauniista keväästä ja lämmöstä. Elämässä on vielä paljon kaikkea hyvää.

Tuossa vasemmalla nuolien ympäröimänä näkyy poistettu pallukka.