Ihmeellinen puutarha

Paikallisten viherpeukaloiden kanssa kävimme eilen ihmeellisessä puutarhassa. Tontti ei ollut kovin suuri, mutta sitäkin täydempi. En enää mieti, että meillä alkaa olla jo aika täyttä kaikkialla, kunhan marjatarha valmistuu, sillä meillä on hyvin avointa ja avaraa. Mutta täällä kaikki oli toisin. En enää pidäkään itseäni kovin boheemina. :D

Pihatuvassa tai huvimajassa (en huomannut kysyä, millä sitä kutsuttiin) kasvoi aprikoosi kattoa myöden. Sisustus oli runsasta ja mielikuvituksellista.

Sisällä oli suuri kivistä muurattu avotakka. Tilasta löytyi myös radio ja televisio.

Vieressä oli mielenkiintoinen pesupaikka.

Sen vieressä oli täysin varusteltu keittiö.

Kasvihuone oli kallion kyljessä, pienehkö, mutta korkea.

Huvimajan vierestä lähtivät portaat ylös, jossa oli palju ja trampoliini (joka näkyi olevan istutuskäytössä). Polku johti suurelle kalliomäelle, josta oli näkymä pitkälle.

Pihalla oli niin paljon nähtävää, ettei yhden illan aikana olisi millään kaikkea ehtinyt havainnoimaankaan.

Kaikkialla oli portteja, jotka johtivat johonkin uuteen tilaan.

Vanhat tavarat ja esineet oli saatu upotettua maisemaan todella hienosti. Vai mitä sanot puhelinkopista?

Idyllisiä näkymiä riitti joka nurkalla.

Ja kaikkialla oli omenapuita.

Ja niitä portteja.

Ja lisää portteja ja omenia.

Ja idyllisiä nurkkia ja sopukoita. Harmi, kun ei tullut kameraa mukaan, sillä kännykällä ei ihan saa iltahämärissä niin hyviä kuvia.

Varsinainen syy ei ollut itse puutarha, vaan valmistelimme siellä syötävää, joka valmistuu kymmenessä päivässä. Siitä lisää tuonnempana. Tämä kyseinen puutarha löytyy Laitilan Kodjalasta Raimo ja Luuna Oksasen pihalta.