Makuukamarin riemuvoitto

Viimeksi käydessämme makuukamari jäi vielä aika kesken. Mutta eihän siinä mitään ongelmaa, kaikkihan Kivimäessä on ihan kesken. Joten jatkoin siitä, mihin jäin.

Tavaroiden lajittelu oli jo tässä vaiheessa aika helppoa, koska edellisellä kerralla olin tehnyt suurimman työn. Nyt lähinnä etsin sopivia laatikoita, mihin mitäkin pitäisi laittaa.

Kun sain hyllyt tyhjiksi, purin koko hökötyksen. Olisi ollut ehkä helpompi hakea ihan oikeat työkalut sitä varten, mutta kyllähän murtuneella taltallakin työ onnistui. Isäntä sai sitten viedä puutavaran navetan ylisille säilöön. Koskaanhan ei tiedä, vaikka niitä vielä johonkin tarvitsisi.

Käsityöohjeita tuli kaksi laatikollista, yksi laatikollinen edellisen asukkaan kaikkia papereita ja maatalousjuttuja, laatikollinen posliiniesineitä, laatikollinen tauluja, ja yksi laatikollinen lasi- ja kipsitöitä. Lopuksi vielä lakaisin lattian, ja niin olikin jo ilta.

Sunnuntaina meillä kävi vieraita, oikein kutsuttuja sellaisia. Veljeni perhe tuli katselemaan tätä kaikkea kaaosta. Syötimme heidät ensin trenkituvalla ja lähdimme sitten esittelemään paikkoja. Eipä siihen mennytkään kuin kolme tuntia. Sen jälkeen porukka oli jo aivan pyörällä päästään. Emmepä muistaneet itsekään, mitä kaikkea hyvää mistäkin tilasta löytyy. Emmekä muista vieläkään. Vierailun jälkeen päätin vielä mennä makuuhuoneeseen, kun niin houkutti repiä muovimatto pois. Tiedossa oli jo, että maton alla on kovalevy, jonka alla lautalattia.

Ja niin minä sen revin. Maton poistamisen jälkeen isäntä tuli avuksi ja purimme sängyt kasaan. Tännehän on tulossa yläkerrasta ne toiset sängyt. Nämäkään eivät joudu hävitykseen, paitsi patjojen huokoiset osat. Tiedä, vaikka joku tuleva omistaja joskus haluaa käyttöön juuri nämä sängyt. Joten hyvässä tallessa ne sitten saavat olla jossain ullakkokomeroissa.

Kirjoituspöytää penkoessani löysin muuten salalokeronkin. En tietenkään paljasta sitä tässä, eihän se sitten olisi enää salalokero. Ei sieltä kummempia juttuja kyllä löytynyt, ikivanhoja kuivakukkakortteja, velkakirja ja muuttotodistus. Mutta onpa nyt sellainenkin paikka tiedossa, jonne voi rauhassa unohtaa jotain itselle tärkeää. Kirjoituspöydän tuleva sijainti on seinän toisella puolella, kun salonki muuttuu kirjastoksi.

Näiden komeroiden purku tulee myös pian ajankohtaiseksi. Vasen on liian lähellä tulisijaa ja oikea henkarikomero vaikea käyttää, koska ovi on tuossa käytävällä. Yläkaappeihinhan saisi kätkettyä valtavan paljon kaikkea, mutta niistäkin joudumme luopumaan. Yläkerrasta tänne muuttaa yksi vaatekaappi ja iso lipasto, mutta varmasti pitäisi olla vielä yksi iso henkarikaappi. 

Lakaisin vielä kerran ennen lähtöä näin ison kasan roskaa. Sitä kyllä on riittänyt. Ja tulee riittämään vielä pitkäksi aikaa.

Ja niin täyttyivät taas jätesäkit, tällä kertaa vain kaksi. Huomasin muuten sellaisen asian, että enää kuisti ei haisekaan niin pahalta kuin ennen. Viimeksihän siivosin täältä pois kaikki tekstiilit, joita kissat olivat käyttäneet vessanaan.