Verhojen ongelmia ja ratkaisuja

Paksut samettiverhot ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi makuukamariin. Talvella ne eristävät ikkunasta tulevaa kylmää ja kesällä hellettä. Yöllä ne pimentävät valoisat hetket, ja päivällä ne saa kauniisti sivuun.

Mutta ongelmiakin on ollut. Paksut ja painavat verhot nipsujen varassa ei ollut hyvä ratkaisu. Välillä verhot repsottivat todella rumasti vain muutamasta nipsusta, eikä niitä ihan jakkaran kanssa saanut kiinnitettyä takaisin, sillä ikkunat alkavat melkein katosta asti.

Avulias naapurimme toi avuksi pieniä muovikoukkuja, jotka pujotetaan sopivin välimatkoin verhonauhaan. Nipsut poistetaan ja nämä pujotetaan lenkkeihin. Miten kätevää! Nyt verhot ovat pysyneet siististi paikoillaan, eivätkä ole irronneet jokapäiväisestä liikuttelusta huolimatta ollenkaan.

Jokapäiväinen verhojen siirtely oli se toinen ongelma. Jos kaksi kertaa päivässä tarttuu verhoihin suunnilleen samasta kohtaa, käy huonosti. Jonkun ajan päästä verhoissa alkaa näkyä jäljet, emmekä halunneet sellaista. Arvelin, että pakkohan on olla olemassa jokin verhonsiirrin, mutta en vaan keksinyt sopivaa hakusanaa. Kunnes vihdoin löysin kyseisen apuvälineen, jonka nimi on arkisesti verhokeppi. 

Kaikki myytävät kepit olivat mielestämme vääränlaisia tai liian arvokkaita, joten päätimme tehdä sellaiset itse paljon edullisemmin. Nyt nämä sopivan huomaamattomat, mutta kauniit katsottaessa, kepit toimivat kaksi kertaa päivässä avaten ja sulkien verhomme.

Kepit koostuvat metallivarresta, johon on porattu reikä, pienestä laatikon vetimestä ja suhumaalista. Maali oli kallein, mutta sitä voi käyttää vielä moneen projektiin.