Voitto kotiin!

Eilen oli aika hakea Voitto kotiin. Olimme varanneet sen jo kuukautta aikaisemmin, joten tiedossa oli, millainen veijari matkaan olisi lähdössä. Autoon sai rakennettua hyvin tilan pienelle kilipukille. Matka sujui ihan hyvin, vaikka näytti olevan vähän kuuma. Pieni nenu kurkisteli olkani takaa etsien viileämpää ilmavirtaa.

Kotona Voitto pääsi tutustumaan tiloihin. Sille annettiin kanalan toinen huone, joka olikin aiemmin kuttujen käytössä. Sinne Isäntä kävi heti hakemassa heiniä, tuoreita oksia ja lehtiä sekä voikukkaa.

Kuttujen kanssa ei heti yhteiselo suju, sillä ne voivat pomottaa (lue: puskea) pikkupukkia vielä liikaa. Niinpä tutustumista opetellaan vähitellen suojauksen takaa. Kutut ovat aivan ihmeissään, kun pikkuinen huutaa yksinään ikäväänsä ja yksinäisyyttänsä. Voitto rauhoittuu, kun kutut vastaavat sille.

Tänään Voitto pääsi tutustumaan tarhaan. Kutut saivat olla sen aikaa lukkojen takana sisätiloissa. Pikkupukilla on valtava ruokahalu ja se syö melkein koko ajan.

Rakennamme Voitolle kuttulan puolelle oman karsinan, jotta tutustuminen sujuu myös samassa tilassa. Vähitellen kutut tottuvat sen läheisyyteen ja ne voi päästää vihdoin samaan tilaan. Mutta siihen asti saamme nauttia tästä pikkuvauvelista ja sen seurasta, sillä Voitto on ihanan luottavainen ja kulkee nätisti mukana.