Aittapihan uudet kasvit

Vapaapäivän päätteeksi aurinko pilkahti juuri sopivasti, kun sain tehtyä niin paljon kuin kroppa sieti. Minulla oli melkoinen määrä perennoja odottamassa istutusta ja päätin vihdoin tarttua toimeen ja upottaa ne multaan. Totesin, että helpoimmalla pääsen, kun laitan ne aittapihalle jo istutettujen särkyneidensydänten läheisyyteen.

Sitten muistin, että minulla on yksi kottikärryllinen ruusuja, joille olen etsinyt myös paikkaa. Niinpä kävin hakemassa myös sen kuormallisen istutettavaksi.

Ruusuille kaivoin kuopat polun ja kiven muodostamaan kulmaan. Etualalle fairyt ja taakse kokoelma erilaisia jaloruusuja.

Yhdelle ruusulle kaivoin kuopan portaiden vasemmalle puolelle. Kuoppien jälkeen hain kasvihuoneesta poistettua multaa erinäisiä kottikärryllisiä ja peitin ruusujen ympäristönkin. Ennen sitä tietysti levittelin sanomalehtiä, etteivät pusikoiden alut tule ihan heti pintaan. Mietin, pitäisikö tuohon laittaa jotain katetta tai matalaa peittokasvia, mutta en vielä päässyt minkäänlaiseen ratkaisuun.

Portaista seuraavalle kivelle on vielä tyhjää, mutta varmaan kesän aikana sekin tila täyttyy, jos vaan ehdin tyhjennellä niitä laatikoissa olleita istutusalueita.

Kiven ympärille istutin pari pionia, syysleimun, väriminttuja ja kilpiangervon, josta vuohet olivat ehtineet syödä suurimman osan lehdistä. Taakse tuli myös salkoruusua, eteen keltavuokkoa ja sivulle pensaskärhö. Vuosien varrella voi sitten etsiä näille parempia kasvupaikkoja. Nyt en jaksanut miettiä, mitä mikin kasvi ympäristöltään vaatii.

Aittapihan edustalla oli iso pino vanhoja kuluneita sementtitiiliä, jotka aiemmin kaivoimme pihalta. Hetken mielijohteesta päätin kokeilla, saisiko niistä uudelle istutusalueelle reunuksen. Aika sopivasti niitä olikin ihan aitan edessä olevaan kiveen asti. Ihmeen painavia murikoia olivat, aivan toista kuin savitiilet.

Vielä tuossa riittää työtä, mutta ihan tyytyväinen olen tämän päivän tuotokseen. Nyt saa oikaista kivistävän selkärankansa ja uneksia upeista kukinnoista.