Kuivuutta ja kukkia

Monta vuotta meni ennen yhden lajin palaamista paikalleen. Kuulin, että Kivimäessä on aina kukkineet punaiset sormustinkukat, mutta ainoat löytämäni sormustinkukat olivat trenkituvan takana kasvaneet keltaiset, jotka siirsin trenkituvan kukkapenkkiin. Keväällä huomasin lupaavannäköisiä ruusukkeita ja nyt narsissipenkissä on ihan useampi kukka auki. Ehkä ne nyt tekivät lopullisen paluun takaisin kasvupaikalleen. 

Kuivuudesta huolimatta kukat kukkivat kaikkialla. Uudistamassani penkissä kukkivat ensin kerratut unikot ja sen jälkeen yksinkertaiset. Varjoliljat ovat juuri alkamassa kukintansa keltapäivänliljan vieressä. Penkin takaosa on vielä kitkemättä vuohenputkista isolta alalta. 

Nurmikko ei viheriöi tänä vuonna, vaan on kaikkialla yhtä kuivaa. Pari päivää sitten satoi, mutta ei vielä auttanut hurjassa kuivuudessa.

Tolppapenkki jäi vielä tänäkin vuonna uudistamatta, mutta ei se ihan pahalta silti näytä. Joitain kukkia sieltä sentään erottuu nokkosen, pujon ja vuohenputken joukosta.

Punaisen omenapuun alla kukkii voimakkaanpunainen unikko. Tämän olen päättänyt siirtää joka kevät, mutta vielä se on vanhalla paikallaan.

Villejä ja vapaitakin alueita on vielä paljon. Vanhalla laatikkoalueella kasvaa niittykukkia sulassa sovussa sinne jääneiden perennojen kanssa.

Sieltäkin bongasin yhden unikon, mutta tällä kertaa valkoisen.