Hirsipirtti

Väliaikainen hirsipirttimme on nyt lähes väliaikakunnossaan. Varsinainen remontti on tulossa tänne vasta, kun muut huoneet ovat kunnossa, sillä tämä on työläin kohde kaikkine putkineen ja viemäröintineen. Muissa pääsee aloittamaan seinien, kattojen ja lattioiden kunnostuksella. Mutta kyllähän keittiö on jo ihan asumiskelpoinen. Hajukin on hälvennyt lukuisten lattianpesukertojen myötä. Vielä sitä hajua jostain tulee, kun kumartuu kohti lattiaa, mutta yleistuoksu on ihan raikas.

Virsisohva on aika kiva loikoilupaikka, mutta tuntuu olevan kovasti varattu. Vihtori päätti ottaa sen omaksi paikakseen. Iltaisinkin se nukkuu alkuyön täällä ja tulee vasta aamuyöllä nukkumaan sänkyyn muun porukan luo.

Vaikka keittiö on aika suuri, ei se mikään tilaihme sentään ole. Tärkeimmät tietysti mahtuvat oikein hyvin, kunhan suunnittelee paikat kaikelle. Ja lattia on tietysti vino vähän joka suuntaan. Viinakaappia on korotettu toisesta päästä hieman liikaa ja patakaappia ei ole korotettu. Kaikki on iloisesti vinksallaan. Päätytuolit tulevat olemaan tulevaisuudessa salin puolella, mutta harjoittelemme jo kovasti niillä istumista.

Toimme jo jääkaapin tupaan, vaikka sille ei näin talvella olekaan tarvetta. Vieressä oleva suuri komero ajaa sen asian täysin. Tosin sielläkin pitää tehdä erinäisiä järjestelytehtäviä, jotta kaikelle on paikkansa. Jääkaappikaan ei voi jäädä tuohon, sillä laitamme tuonne vielä sen yläkaapiston, kunhan ehdimme. Huomaatko muuten, että kattoa on korotettu aikoinaan? Se selittääkin tuon kaltevuuden vasemmassa reunassa.

Pesukomuutin päälle tulee pyyheliinanaulakko, kunhan se jostain löytyy. Tuo laatikollinen tuoli on samalla myös silityslauta.

Renginkaappi, anteeksi trenginkaappi, pääsi seinälle kuivatarvikekaapiksi. Mikro ei ehkä ole aivan aikakautensa mukainen, mutta onhan se ihan tarpeellinen kapine muutoin. Tuo katosta, orresta, roikkuva naru on ihan vaan kissoja varten. Narun päässä on rapiseva karkkipaperi, joka on oikein suosittu lelu kissoillamme.

Trenginkaapin vuosiluku on varmaan ihan oikea, mutta nuo maalaukset ovat selvästi uudempaa perua.

Löysin salista ison arkun, jonka tyhjensin tekstiileistä. Tekstiilit vein tuulettumaan, sillä ne olivat imeneet hajuja itseensä. Kiikutin arkun keittiöön, mutta vähän paljaalta ja rumalta näytti tuo seinällinen edelleen.

Hain joskus vuosia sitten rompetorilta ostamamme ryijyn, jonka kiinnitimme seinälle. Näin näkymä kaunistui oitis. Tosin ryijyn kiinnitystä pitää vielä siistiä, eihän se noin saa repsottaa. Valaistus hoituu tuollaisella tehokkaalla työmaavalolla. Tosin tummat hirret pitävät huolen siitä, että pirtti pysyy tunnelmallisen hämäränä.

Kaikki keittiössä on vähän sieltä sun täältä kerättyä tavaraa, eivätkä ole aivan yhteensopivia, mutta sitä sentään pystyy vähän kerrallaan muuttamaan. Väliaikaiseksi ratkaisuksi tämä on ihan toimiva joka tapauksessa.