Nyt se alkaa!

Täten julistamme juhlallisesti Kivimäen tilan päärakennuksen keittiön Reino-hellan käyttöönotetuksi. Ja näin se tarkalleen tapahtui:

Avasimme pääpellin. Laitoimme puut tulipesään ja sytytimme tulen. Soitimme muurarille ja kysyimme vielä pelleistä, miten päin niiden oikein tulikaan olla.

Avasimme hetkeksi patteripellin. Se kuuluu olla auki sytyttäessä, jotta veto on parempi. Viimeistään kahden pesällisen jälkeen pelti suljetaan.

Ylimpänä on pääpelti. Keskimmäinen on kesäpelti, joka pidetään visusti kiinni talvikeleillä, ettei lämpö siirry suoraan hormiin. Pellin varsi näkyy varsin huonosti tuosta vanhasta laattarajasta. Vesisäiliön vieressä on uunipelti, joka avataan, kun halutaan lämmittää uuni ja paistaa ne karjalanpiirakat.

Muurari antoi luvan polttaa vain kaksi pesällistä päivässä toistaiseksi. Puhelun jälkeen aloimme jo kokeilemaan, onko missään lämmintä. Salissa olikin lämmön sijaan vähän savua. Sieltä puuttuivat tietysti vielä ne vanhanaikaiset pyöreät nuohousluukut. Isäntä kirmasi pakarituvalle ja toi sieltä puuttuvat luukut. Onneksi veto oli niin hyvä, ettei savua oikeasti tullut kovin paljon sisätiloihin. Jatkossa ei tulekaan enää ainakaan tuolta. 

Hyvin toimii hella jo ensimmäisen kokeilun jälkeisenä arviona. Vielä pitää hieman odottaa, että voi lämmittää täydellä teholla tai kokeilla uunia paistamiseen. Mutta onhan tämä merkittävä edistys tässä talossa, kun lämmitysjärjestelmä alkaa olla kunnossa.