Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

maanantai 2. helmikuuta 2015

Paljasta hirsipintaa ja lankkulattiaa

Nyt minä sen pahimman synnin tein. Menin purkamaan salin seinää hirsipinnalle. Mutta tein sen vain pienelle alueelle ihan silkasta uteliaisuudesta, siis tiedonhalusta. Ja kaunista hirttä sammalväleineen löysinkin. Eivät seinät tule jäämään hirsipinnalle, mutta hajun vuoksi on pakko poistaa päällimmäiset huokoiset kerrokset ennen uusien huokolevyjen ja tapettien laittoa.


Revin pois kankaalla päällystetyn huokolevyn ja löysin alta ohutta paperia, mutta sitten löysin vanhempaakin kerrostumaa.


Ihan ei saa selvää tekstistä näin pienissä palasissa, mutta selvää on, että hirret ovat olleet sanomalehdellä päällystetyt aikoinaan. Oli kyllä melkein juhlallinen hetki löytää satavuotiasta historiaa, ehkä aikaisempaakin, jos nämä olivat peräisin ajalta ennen talon siirtoa.


Kun kerran vauhtiin pääsin, jatkoin tuhotyötäni salonkiin. Aivan hirvittävän paljon kiinnosti nähdä, mitä nykyisen lattiapinnan alla oli, joten aloin kaivamaan. Ja piukan kovalevyn jälkeen paljastui kaunis lankkulattia. Eikä värikään ole huonompi. 


Totesin sitten, että kun työ on aloitettu, voi sitä saman tien sitten jatkaakin. Ja aloin irrottaa päällikerrosta, joka lähti irti repeilemällä palasiksi. Kiskoin irti myös sen alla ollutta foliopaperia niin paljon kuin sain.


Pahiten saastuneita kohtia salongissa ovat molemmat takanurkat. Siellä oli kunnon kasat, ja kosteus oli imeytynyt seinän huokolevyyn alareunasta.


Eihän tuhovoimani vielä ehtynyt, joten päätin purkaa makuuhuoneen seinähäkkyrän. Vasen puoli jäi vielä paikoilleen, koska se on yhteydessä ikkunaseinän hyllykköön, joka on vielä tyhjentämättä. Löysimme tuon välioven pakarituvasta ja toimme takaisin oikealle paikalleen.


Aika kasan sainkin aikaiseksi. Osa puusta on vielä käyttökelpoista kunnon tuuletuksen tai otsonoinnin jälkeen.


Kylpyhuoneessa päätin tehdä kunnollisen raivaussiivouksen, jota nähtävästi ei tällä vuosisadalla ollut tehty kertaakaan roskien päivämääristä päätellen. Sainkin aikaiseksi viisi jätesäkillistä aivan silkkaa roskaa.


Jäljelle jäivät vielä nuo puulaatikot, jotka pitää laittaa jonnekin pesun ajaksi. Nyt kuitenkin tilassa mahtuu siivoamaan sellaisen normaalisiivouksen ja pintojen pesun.


Höyrykoneen käyttäjänä toiminut Isäntä sai koko eteistilan portaineen pestyä jokaista lattiarakoa myöten. Nyt ovat katto, seinät, ovet, ikkunat, komerot ja lattia puhtaat. Toki hajua jäi vielä jäljelle, se on pinttynyt hyvin piukkaan. Tässä tilassa haisikin eniten koiralle, joka oli viettänyt suuren osan elämästään tässä tilassa tai portaille kytkettynä.


Lattia on väriltään hyvin epätasainen, kun maali on kulunut pois lähes kauttaaltaan. Oven edessä näkyy lahoa, jota ei tuon enempää onneksi ollut. Lattia joudutaan vielä jossain vaiheessa avaamaan, kun tehdään kellarin katto uusiksi ja vaihdetaan kostuneet eristeet ja ehkä alahirretkin.


Nyt, kun pystyimme olemaan paikalla koko viikonlopun, saimme selvästi enemmän aikaiseksi. Toisaalta kaikki on aina eteenpäin, joten ihan mukavastihan tämä on kaikkineen mennyt. Isäntä alkaa nyt katsomaan sopivaa otsonointilaitetta, joka on viisainta tässä tapauksessa ostaa omaksi, koska sitä tarvitaan pitkiä aikoja eri huoneissa.

4 kommenttia:

  1. Voi että, mun sormia alkoi ihan syyhyttää kun luin tätä postausta, nimittäin rakastan tehdä tuollaista raivausta. Olen tuollaisessa suurien linjojen siivoustouhussa varsin tehokas, mutta kun on kyse vaikkapa imuroinnista tai silityksestä niin sitä hommaa pystyn vitkuttamaan loputtomiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen samanmoinen. Kyllä vaan on paljon mukavampi tehdä suurraivausta kuin jotain pikkuhinkkaamista. Tulepa joku kerta avuksi raivaamiseen, sitä nimittäin riittää!

      Poista
  2. Olematonta hattuani nostan!
    Motiivia ja malttia tarvitaan, että noinkin säilyttävästi perkaa vanhaa pois ja tutkii, mitä sieltä mahtaa löytyä.
    Selväähän on sekin, että molempien osapuolien pitää nähdä edessään samanlainen reitti lopputulokseen, muutoin ei olisi mahdollista. No, itse olen jo liian vanha moiseen. Mielenkiinnolla seuraan edistymistänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja ja tervetuloa seuraamaan! Tässä tosiaan pitää molemmilla olla sama suunta, että hommasta tulee mitään. Aiomme purkaa vain likaiset huokoiset materiaalit. Muuten tehdään säästävää korjaamista ja ennalleen palauttamista.

      Poista