Kun ostaa koko talon irtaimiston, toivoo tietysti löytävänsä paljon kaikkea hyvää ja arvokasta. Me emme ole löytäneet mitään suurta aarretta. Oliko joku jo käynyt tyhjentämässä arvokorut, pöytähopeat sun muut, koska niitä ei löytynyt ollenkaan? Virallisen näytön jälkeen mennessämme talolle ovi oli auki ja kaikki paikat myllätty. Kaikki kaapit ja laatikot olivat auki. Kun kerroimme välittäjälle tilanteen, hän vain hymähti jotain, miten häikäilemättömiä ihmiset ovat. Joten emme tiedä, olisiko kauppaan kuulunut jotain arvokastakin. Ainakaan niitä ei enää siinä vaiheessa talossa ollut.
Mutta olen minä sentään jotain löytänyt. Viimeksi lajitellessani tavaroita löysin hopea-aarteen, oikeasti siis kaksi. Toinen on lehtikuvioinen hopeinen kirjanmerkki.
Leimat kertovat sen olevan Turussa valmistetun vuonna 1927. Hopeapitoisuus ei ole kovin suuri kuitenkaan.
Toinen on pöllökuvioinen kirjanmerkki.
Sen leimoista ei saa valmistusvuoteen viittaavasta koodista selvää, mutta turkulainen tämäkin on.
Mitään suurta rahallista arvoa näillä ei ole, sillä nämä ovat pieniä esineitä, hopeapitoisuus ei ole suuri, eikä mitään erityistä, joka tekisi näistä mittaamattoman arvokkaita. Taitavat olla molemmat ihan reilusti alle 20 € luokkaa. Mutta onhan tämä nyt sentään kuitenkin aarre, koska oli niin valtavan mukavaa löytää ne.
No kyllä nuo ovat aarteita;) Ja arvaan, että on ollut mukava löytää!
VastaaPoistaNämä olivat juuri sopivankokoinen aarre löytää. Saattavat tulla jopa käyttöön, kun ovat niin kivat.
Poista