Uut kiält

No, ko kerra olla muuttamas iha toisel kiälialuel, ni pakko kai se si o ruvet vähä opettelema kiält. Emmää iha varma ol, ossank mää oikiast eres puhhu, ko mää ole vaa kuullu, ko mun isän o puhunu. Mun isän o täst iha lähelt Honklahrest kotosi, jote sen tähre mul jotta ajatust täst kiälest o. Kyl mää ny kumminki vähä eres tota nuatti ossa. Ko kiäles o ain tärkkiä oppi kans se nuatti. Samal, ko sääki ny luet tätä, ni miälessäs koit ossu vähä nuatilles kans.

Mut Isännäl on pal vaikkiamppa oppi uut kiält. Hän o senttä tualt Kainuust kotosi. Ko täs o nii mont uut sanaaki. Mää ole tiätty yrittän opetta, et laiteta vaa veel alkavi sanoihi äffä tilal. Vati o sit fati. Älläl alkavi sanoihi lisätä kans äffä, loska o floska ja likka o flikka. Kauhia pal kool alkavi sanoi käytetä, niinko vaik kohnat, köhjät, köljät, kraaputta, karat ja krapist. Ni sit Isäntä kysys, et fleikkaanko tosta fleivästä sullekin fiipaleen.

Ei se ny viäl mittä luannikast ol, mut vähä sit kerrallas vaa. Ai se otta aikas, ko uut kiält opettele puhuma. O meil viäl onneks aikkaki jokune kuukaus opetel.

Täst mää ajatteli tehrä semmose peruskasvihuane,
mihe tule kaik tomati ja kurku ja muut semmose.
Ny vissi o jo aik kaikki kasvei jo suunnitel.
Alkka ne kylvökki ol jo ajankohtassi.

Juu, emmää ajatel koko aikka tämmöttö kirjotta. Kauhia vaikkia se o, ko o funderattava miälesäs, mimmotto mikäki si iha sanota. Kyllai yks kirjotus ny klaaraantu ja ny se o si reeras.