Sontahommia

Yksi mieltäylentävistä puuhista keväällä on sonnan siivoaminen navetasta ja kanalasta. Kanalassa onkin nyt melkoinen kerros, sillä keräsimme sinne syksyllä valtavat määrät vaahteranlehtiä kestopehkuksi. Pehku toimi kiitettävästi pitäen kanalan lämpimänä, ja vasta maaliskuun pakkasilla piti laittaa sähkölämmitys päälle. Vaahteranlehdetkin olivat kummasti huvenneet talven aikana. Tätä konstia tulemme käyttämään jatkossakin.

On kuitenkin hieno homma saada sonnat pois, jotta kanalan pystyy taas pesemään ja kalkitsemaan. 

Lannalle on käyttöä paljonkin. Kasvimaan laatikoihin saa säkillisen jokaiseen vajaaseen laatikkoon ja loput menevät perunapeltoon. On meillä vielä paljon lapioimista ja säkkien kuskaamista ennen kylvöjä, mutta kylmä kevät on onneksi viivyttänyt kylvöpuuhia, joten ehdimme tehdä tämän ensin. 

Jätekasa, jätekasa, jätekasa ja lisää jätettä jätteen lisäksi!

Kuivurin takana on alue, jossa kasvaa puutarhavadelmaa. Alue on reunustettu laudoilla, mutta vadelmat ovat karanneet lautojen ulkopuolellekin. Yksi asia on kuitenkin nyt muuttunut. Alue ei kasva enää styroxia ja muovia. Ne saimme tästä pois eilen ystävien avustuksella.

Kuivurin oikealla puolellakin oli styroxia ja muovia. Muovia on vielä maassa jokunen kerros, mutta styroxit ovat poissa.

Tuntui jotenkin aivan hirveältä kaivella jätettä, sillä sitä kasasimme aivan järkyttävät määrä. Tuntuu, ettei siitä pääse täällä koskaan eroon.

Kuopista tullutta jätettä kasasimme peräkärryyn, mutta se täyttyi aivan liian nopeasti, eikä tämä jätekasa ole yhtään pienemmän näköinen edelleenkään.

Kolmaskin jätekasa on vielä odottamassa tällä alueella. Tämä on oikeasti niin ällöttävän kauheaa, etten osaa edes kuvailla. Tarvitsemme siis vielä (ainakin) yhden jätekontin, jotta kaiken tämän saa pois täältä. Se 10 000 kiloa, mikä täältä on jo viety, tulee nyt kasvamaan vieläkin isommaksi määräksi. On se ihan käsittämätöntä! 

Maassa on vielä muovia muutama kerros, joten sen repiminen on vielä edessä. Trenkituvan koivun alla on alue, jossa muovia on ainakin kaksi kerrosta, joten saamme tehdä töitä ihan reilusti, jotta ne saadaan sieltä pois.

Sitten on vielä tuo kasvihuoneen raato. Sielläkin on vielä styroxia ja muovia, jotka pyrimme saamaan pois tämän vuoden aikana. Sen jälkeen meillä on vielä yksi puutarha-allas, joka on tehty muovista ja styroxista, mutta sen siivoamisaikataulusta en vielä tiedä.

Jotta toivottomuus ei valtaisi maata (muovin ja styroxin lisäksi) on ajateltava, että jokainen muovinriekale ja palanen styroxia kerättynä on kohti puhtaampaa maaperää ja siistimpää aluetta. Jonain päivänä voimme katsella ympärillemme ja todeta tehneemme onnistuneen puhdistuksen tälläkin alueella. Vaikka välillä tuleekin aivan toivoton olo, on muistutettava itseään, että pieni pala kerrallaan tilanne muuttuu.

Kevättöiden aloituksia

Mustikkatarhan etuseinämä painui yhden lumisateen aikana vinoon. Isäntä aloitti sen suoristamisen. Verkolle pitää tehdä korjaavia toimenpiteitä jossain vaiheessa, ettei ensi talvena käy taas samoin.

Minulla oli vielä hampun varret maassa syksyltä. Lumi tuli niin aikaisin, etten ehtinytkään saada niitä käsiteltyä. Nyt siis kuorin varret ja vein sisään kuivumaan. Ydinosat menivät kasaan odottamaan silppuamista. Silppuhan käy moneen asiaan, joten se kannattaa ottaa talteen.

Pihatuvan edusta oli myös epäsiisti. Seinän viereltä lehdet lähtivät parhaiten lehtipuhaltimella. Tämä tila on vähän hankala, sillä siihen jostain syystä kuormaantuu aina kaikkia Isännän projekteja, jotka eivät ehkä miellytä silmää. Jonkinlainen kuri ja järjestys olisi saatava tähän, sillä pihatupa on nyt niin kaunis, ettei soisi sen jäävän tavaroiden taakse.

Lampaat ovat taas siistejä ja melkein karvattomia. Meillä ei ole muuta osuutta asiaan kuin lampaan siirtäminen keritsijän telineeseen, mikä ei ole kovin helppo toimenpide. Mutta ammattilaisen käsissä kerintä käy kuin tanssi, eikä aikaa mene kuin puoli tuntia koko katraaseen.

Tänä keväänä (tai ainakin viimeistään syksyllä) pitää vielä korjata kasvihuoneen muovitus ja muutama tukirakenne, siivota se ja laittaa taas mattoja rikkaruohoesteiksi, käydä läpi kukkapenkit, lannoittaa puut ja pensaat (eli tyhjentää kanalan pehkut) ja paljon muutakin on tiedossa.

Kevätkierros

Huhtikuun alku oli vielä talvinen ja kylmä, mutta yhtäkkiä olikin kevät täydessä vauhdissaan. Varsinaisen vaihdoksen ajan paiskin töitä pitkiä työpäiviä aamusta iltaan. Vapaapäivinä olikin kauhea kiire tehdä rästiin jääneitä kotitöitä. Viime viikonloppuna työpäivät olivat kohtuullisempia ja pääsin iltapäivällä nauttimaan vapaa-ajasta pihallakin. Lampaiden ja kissojen kanssa olemme tehneet iltalenkin, mutta nyt saimme vähän aikaisemman lenkin ja pääsimme katselemaan kevätkukkia.

Paviljonkitasanteella kukkivat täysillä kevättähdet. Tasanteen alapuolella kukkivat jo narsissitkin.

Siirryimme trenkituvan puolelle katselemaan, joko sinivuokot ovat ehtineet kukkaan.

Kyllä vain kukkivat jo aivan valtoimenaan. Nämä ovat vähitellen levittäytyneet laajemmalle ja pieniä kukkaryppäitä on lähistöllä jo monessa paikassa.

Trenkituvalta kiersimme suulitietä pitkin takaisin kohti etupihaa. Metsäharvennuksen jäljiltä on vielä käyttämättömiä puukasoja siellä täällä. Tiedossa on tällekin kesälle paljon polttopuupilkkomista.

Suulilta kaarsimme aittapihalle, jossa oli myös kukkia avoinna.

Kanat olisivat jo kovasti tulossa pihalle vapauteen, eivätkä millään tahdo ymmärtää, että heidän omaksi parhaakseen on häkki olemassa. Muuttolintujen mahdolliset taudit eivät pääse tarttumaan, kun kanat ovat katon alla tarhassa. Mutta onhan kesäkuuhun vielä pitkä aika.

Lampaat eivät juuri muuten lenkistä välitä, mutta ruohoa pukkaa ylös sieltä sun täältä, joten lenkillä saa hyvin vatsansa täyteen. Kyllä Isännän tarjoama leipä silti kelpaa lenkin päätteeksi. Leivän houkutuksella voikin tehdä melkein mitä tahansa, eikä vapaus ole suinkaan tarhassa nautitun leivän veroinen.

Lisää säilöttyjä munia

Vaaleanpunaiset pikkelöidyt munat olivat oikein hyviä ja erityisen söpöjä. Niitä oli oikeastaan ihan sääli syödä. Maku oli mieto ja pehmeä, hieman majoneesia muistuttava. Varmasti teemme tällä reseptillä toistekin.

Arvelimme, että vielä ehtisi tehdä pääsiäiseksi värikkäitä munia pikkelöimällä. toisesta purkillisesta teimme yrttimunia macha-jauheella väritettyinä ja toisesta kurkuma-curry-munia. Vielä ei lopullista tulosta näe, mutta varmasti näistäkin tulee maultaan hyviä. Joskus voisi kokeilla myös punakaalia. Sillä saisi kauniin vaaleanturkooseja munia.

Vuorokauden nesteessä lillumisen jälkeen voi jo todeta, että vihreät munat jäävät todella vaaleiksi, vaikka vähän väriä on tarttunutkin, kun taas keltaisista tulee todella keltaisia. Varmaan niistä tulee sisältäkin keltaisia kuten vaaleanpunaisista tuli vaaleanpunaisia.

Vaatesäilytystä makuukamariin

Kaikki alkoi siitä, kun muutimme yläkertaan nukkumaan kakluunin remontin tieltä. Sitten aloimme kaikenlaisen järjestelyn alakerrassa, jonka seurauksena makuukamarista lähti vaatekaappi pois keittiöön säilytystilaksi. Vaatteet jäivät odottamaan parempaa säilytysjärjestelmää sängylle. Jotaihan oli tehtävä tällekin tilalle.

Ylevästi ajattelimme tehdä kunnolliset puiset vaatekaapit, mutta totesimme, ettei meillä olisi aikaa siihen. Niinpä silloin kirjaston vierassänkyä ostaessamme ostimme myös vaatekaapit.

Tuskin yhtään vähemmän aikaa näiden kokoamiseen meni kuin täyspuisten kaappien rakentamiseen, mutta ainakin osat olivat valmiiksi sopivan kokoisia ja sopivat toisiinsa, kun vaan osasi liittää oikeat osat toisiinsa.

Ehkä nämä kaapit eivät aivan pahasti loista uutuuttaan kaikkea vanhaa vastaan. Ainakin tuo valkoinen käy tapetin kanssa ihan hyvin.

Vielä pitäisi tasoittaa tuo muuri, maalata listat ja ovet ja järjestellä loput tavarat. Ehkä tässä kevään kuluessa pääsemme oikeasti muuttamaan takaisin alakertaan.

Salin musiikkinurkka

Kirjaston vierassänkynurkan muutoksen jälkeen sali oli kaaoksen vallassa. Totesimme, että nyt jos koskaan on aika laittaa edes yksi nurkka kuntoon sielläkin. Nurkka kerrallaan riittää ihan hyväksi vauhdiksi, sillä ei tällaista kaaosta ihan tuosta vaan selvitetä.

 Muutaman vuoden asumisen jälkeen jo osaamme hieman paremmin arvioida, mitä salissa tarvitaan. Taffelipiano oli jäänyt käyttämättömänä nurkkaan, sillä sitä emme saaneet aikaiseksi korjauttaa, vaan ostimme tavallisen hyväkuntoisen pystypianon. Taffelipiano sai siis lähteä.

Kirjakaappi kannettiin taffelipianon tilalle ja pystypiano toiselle seinälle. Tämä seinä on pianolle muutenkin parempi, sillä se on sisäseinä, jolloin vire pysyy paremmin. Toiminnallisesti tämä nurkka muuttuu musiikkinurkaksi. Kirjakaappiin tulevat kaikki laulukirjat, nuotit ja pienet soittimet (nokkahuilut, poikkihuilut, tinapilli, okariina, mandoliini ja huuliharput). Myös koottavat nuottitelineet mahtuvat kaappiin.

Monenlaisen pyörityksen jälkeen nurkka alkaa olla valmis. Soittovihkoni ei soinnu yhtään väreihin, mutta se nyt sattui jäämään tuohon. Seinillä on talosta löytynyttä taidetta ja tädiltäni saadut kyntteliköt, jossa on led-kynttilät turvallisuuden vuoksi. Tosin niihin ei ollut tietenkään paristoja, mutta tulevaisuudessa ne myös valaisevat hieman ympäristöään.

Kirjakaapin oikealla puolella ovat omistamamme laulu- ja virsikirjat sekä kaikki mahdolliset nuotit. Pianon vasemmalla puolella on minun kitarani ja oikealla Isännän. Isännän kitaravahvistin on kuitenkin tuolla nurkassa piilossa.

Vielä on kolme nurkkaa jäljellä. Tässäkin huoneessa pitäisi vielä laittaa ikkuna- ja ovilistat paikoilleen, niin saisi kokonaan valmiiksi. Joskus varmaan pääsemme siihenkin vaiheeseen, että saamme tänne sähköt vedettyä. Edelleen käytämme jatkojohtoa eteisen sähkökeskuksesta. Iltaisin täällä onkin oikein tunnelmallisen hämärää.