Syövästä saippuaan

Lääkäri soitti vihdoin. Sairastan neuroendokriinista syöpää, joka on pesiytynyt keuhkoihini. Suurin pallukka poistettiin oikeasta keuhkon alalohkosta kiilapoistolla tähystysleikkauksessa. Neuroendokriininen syöpä on hyvin kiltti ja maltillinen syöpä, johon vain erityisen harvoissa tapauksessa kuolee. Niinhän lääkäri minulle sanoikin heti leikkauksen jälkeen. Tällä hetkellä tilanne on hyvä, sillä missään ei ole etäpesäkkeitä, eikä imusolmukkeissa ole syöpää. Lopullisen päätöksen jatkohoidoista tekevät keuhkolääkärit palaverissaan, mutta asialla ei ole tällä hetkellä kiirettä. Palaan töihin ensi tiistaina.

Vuorenkilpiä on nyt istutettuna pihaympyrään, joka muuttui hyvin vihreäksi aivan varkain. Käytävää varten pitää vielä tilata kivituhkaa ja istutuksia pitää vielä suojata jollain. Jotkut porttipuut haluaisin vielä käytävän molemmille puolille.

Perunamaa oli kovin rikkaruohoinen, mutta pihapäivänä kitkimme alueen niin, että edes multa näkyi. Sitten isäntäkin jo suostui tulemaan perunamaalle, ja saimme lopulta perunat maahan.

Raparperiaika on parhaillaan. Meillä on nyt saavissa tulevan kauden mehut tekeytymässä. 

Tietysti raparperipaistosta pitää tehdä, myös raparperipiirakkaa. Pari naapuriakin on hakenut osansa, mutta edelleen riittää raparperia käyttöön. 

Meren henkäys -saippua oli päässyt kokonaan loppumaan. Oli siis ihan pakko tehdä uusi erä jo nyt, kun tuli muutaman saippuan tilaus.

Ja juuri sain muottiin laitettua palakäsivoiteita ruusun tuoksulla. Näitä on nyt myynnissä paikallisessa kukkakaupassakin.

Kylki on vielä kipeä, varsinkin kaikenlaisen fyysisen toiminnan jälkeen, mutta sekin varmaan jo pian häviää. Hengästyn myös aika äkkiä kaikessa tekemisessä, jos vauhtia on liikaa. On ehkä ihan hyvä opetella tekemään kaikkea maltillisella vauhdilla ja sopivalla kuormituksella.