Keittiön naarmuisen pöydän kunnostaminen

Kun purkitimme mausteita, otimme pöytäliinan pois keittiön pöydältä. Ilman liinaa pöytä oli aika karun näköinen vanhoine naarmuineen ja raapuineen. Lisäksi pöydän päissä oli kaksipuoleista teippiä, sillä pöytään oli teipattu poppanaliina, jonka päälle oli vielä laitettu kontaktimuovi suojaamaan pöytää liinoineen kissoilta ja koirilta. Kontaktimuoviakin oli vielä vähän siellä täällä jäljellä, vaikka suurimman osan olimme irrottaneet jo aiemmin.

Pöydän vauriot olivat tulleet ennen muovittamista. Pinnassa oli todella paljon kaikkea raapaletta ja kuluneisuutta.

Koirien kynsien jäljet olivat syvimmät ja niitä oli paljon. Ei siis mikään ihme, että olimme pitäneet pöydällä aina pöytäliinaa.

Päätimme nyt uudistaa pöydän pinnan hiomalla ja uudella lakkauksella. Hioimme pöydän paikoillaan niin, että toinen hioi ja toinen piteli imuria. Näin saimme minimoitua hiontapölyn määrän.

Jos olisimme halunneet pöydän pinnasta täysin uuden veroisen, olisi pitänyt ottaa höylä käyttöön. Päädyimme hiomaan pahimmat jäljet pois, että pinta olisi tasainen. Jotain pieniä kuoppia jäi ja joistakin kynnenjäljistä jäi vielä värieroja. Hionnan yhteydessä pöydästä nousi upea tervan tuoksu.

Lakkaus muutti taas pöydän pinnan samaan väriin kuin ennen hiomista, joten onneksi suurta muutosta ei tule alkuperäiseen pintaan verrattuna. Lakkana käytimme puolikiiltävää kestävää uretaanialkydilakkaa.

Ensimmäisen lakkakerroksen jälkeen pinta näytti jo paljon hienommalta. Kun ensimmäinen kerros kuivui, hioimme vielä viimeisen kerran karheuden pois.

Neljännen lakkakerroksen jälkeen arvelimme pinnan olevan tarpeeksi hyvän. Nyt pöydän pinta saa kovettua vielä muutaman päivän ennen käyttöä, jotta siitä tulee kestävä. Luulenpa, ettei tähän pöytään tule käytettyä pöytäliinaa niin useasti, sillä pinnasta tuli niin kaunis ja siisti, ettei sitä halua peittää.