Rypäleet kypsyivät, ja tuli aika tehdä niistä mehua. Tällä hetkellä lähes kaikki rypäleet on jo poimittu, mutta altaan viereisellä alueella on yksi satsi vielä odottamassa.
Ensimmäisessä vaiheessa rypäleet murskataan ämpäriin. Mehu alkaa erottua jo nyt.
Murskattu aines kaadetaan puristimeen, jossa on verkkopussi. Ensimmäiset mehut valuvat jo astiaan pullotettavaksi.
Puristimella veivataan niin kauan, ettei mehua enää irtoa.
Puristettu kakku laitetaan sen jälkeen mehumaijaan ja höyrystetään loppumehut. Puristimesta tuleva mehu on melko vaaleaa, mutta höyrystämällä tuleva mehu on tummempaa, kun kuoresta saadaan väriä mukaan.
Mehumaijasta otettu kuiva-aines levitellään kasvikuivurin tasoille ja kuivataan rapisevan kuivaksi. Tästä tulee lampaiden talviherkku. Kokeilin jo, miten kelpaa. Kelpasi niin hyvin, että meinasivat syödä samalla minutkin! :) Kanat tykkäsivät kuivatuista siemenistä.
Kuivattu aines pilkotaan pienemmiksi palasiksi ja purkitetaan tiiviisiin purkkeihin. Nämä eläimille menevät herkut säilötään navetan eteisessä muiden rehujen joukossa.
Tällä hetkellä on 18 ämpärillistä kerätty rypäleitä, puristemehua pakastettu 35,5 litraa, höyrymehua on pullotettu 0,75 litran pulloja 24. Kuivattua rypäleröppöä on monta purkillista. Tietysti rypäleitä on myös syöty ihan reilusti, sillä nehän ovat erinomaisen maukkaita.
Tuossa on rypäle hyötykäytetty täydellisen hyvin!
VastaaPoistaEiköhän tosiaan aika hyvin ole käytetty. Myös lehdille löytyy käyttöä, annamme niitä syyrialaisille ystävillemme. Loput lehdet menevät lampaille, mitä syksyllä jää.
PoistaOnpa hauska kuulla, miten rypäleistä saa näin paljon irti!
VastaaPoistaTämä on pitkällinen prosessi, mutta antoisa. :)
Poista