Lampaiden keritseminen

Villapalleroiden kerintä tuli ajankohtaiseksi. Meillä ei ole minkäänlaista kokemusta keritsemisestä, joten katsoimme monta videota oppiaksemme työn teoriassa. Lopulta oli aika vain tarttua uuteen keritsimeen ja aloittaa työ. Hellu oli kaikkein helpoin saada kiinni ja laittaa madalletulle lypsypöydälle herkkujen ääreen. Ongelmaksi muodostui heti asento, sillä päästä ei voinutkaan aloittaa. Aloitimme sitten toisesta päästä. Toinen piteli kiinni ja toinen keritsi. Ja kohta vaihdoimme vuoroja. 

Muutama pieni haava tuli Hellulle. Sitten otimme Hildan käsittelyyn. Olimme luulleet Hildan olevan pulskempi kuin Hellu, mutta pulskuus olikin huippupitkä villa. Hilda meni ehkä jo helpommin, vaikka sillekin jäi villaa vähän leuan alle. Eikä työn jälki ollut edelleenkään moitteetonta.

Tytöille tuli hirveä tarve kokeilla, kumpi nyt on kovempi päästään. Ehkä keritseminen vaikutti jotenkin arvojärjestykseen, kun todellinen lammas löytyi villan alta. Mutta kun otimme Mantan käsittelyyn, tytöt olivat aivan hädissään. Tytöt määkivät ja emo määki. Ja isäntäväki oli hermostunut ja kuumissaan. Manta oli siksi vähän hankala kerittävä. Se oli niin painavakin, että tarvittiin meidät molemmat nostamaan se tasolle.

Parturoidut lampaat pääsivät palkaksi ulos tarhastaan. Suihkutin haavat haavasuihkeella ja kehuin valtavasti hyvästä kärsivällisyydestä meitä tumpeloita kohtaan. Onneksi seuraavaan kerintään on aikaa puoli vuotta! Ehdimme kaikki toipua tästä koettelemuksesta. :)