Kuvia yläilmoista

Koska minua ei korkealle saa ilman turvavaljaita, tsemppausta ja yllytystä, pyysin Isännän ottamaan kuvia laajemmilla perspektiiveillä tilastamme. Ensimmäisenä katselemme trenkituvan katolta kohti naapurin peltoa, joka näkyy tuvan ja kamarin etelänpuolen ikkunoista.

Tietä pitkin suoraan pääsee kylille, oikealle menevä tie vie kahdelle naapurille. Lähin naapuri on tuon vasemmalta kajastavan valon kohdalla. Kukkomme huutelevat kilvan tervehdyksiä toisilleen.

Käännymme vasempaan, jossa näkyy tiuha metsämme, jonka reunassa on trenkituvan parkkipaikka sekä puuvaja, josta löytyy myös huussi. Trenkituvan kamarin päätyikkunasta näkyy myös tähän suuntaan.

Käännymme taas hieman vasemmalle, jolloin näkyviin tulee tie, joka vie päärakennukselle ja sen pihapiiriin. Kahden vuoden aikana tuota tietä on tullut asteltua edestakaisin useita kertoja päivässä. Nyt liikenne on hieman hiljentynyt. Etualalla näkyy trenkituvan kukkapenkki.

Pienen käännöksen jälkeen näkyviin tulee puutarhapuolta enemmän. Kasvihuoneen jälkeen tulee paviljonkitasanne ja sen vasemmalla puolella on marjatarha. Vasemmalla alkaa pilkottaa jo kuivuri. Trenkituvan etupiha oli vielä kaksi vuotta sitten pelkkää heinikkoa ja kivikkoa. Isot kivet siirrettiin kauemmas istutusalueen reunaksi, jolloin pihasta sai niin tilavan, että siihen voi ajaa autolla.

Piipun korjausta varten oli pakko leikata isosta koivusta oksia. Silti koivu on niin iso, että se peittää näkymän kuivurille. Yritämme parhaamme mukaan asennoitua jo koivun kaatoon, vaikka se vaikeaa onkin. 

En ole missään koskaan nähnyt noin mahtavaa koivua. Ja saisi se muuten kasvaa, ellei peittäisi koko trenkitupaa jo lehvillään.

Kierros on tehty trenkituvan katolla. On aika siirtyä katsomaan päärekennuksen katolta aukeavia maisemia. Aamuinen aurinko kultaa säteillään vanhan suulin metsän laidassa. Syreenikuja peittää näkymän aitalle, mutta pieni pilkahdus taitaa näkyä sen katosta. Nämä näkymät ovat etupihan puolella.

Nyt käännymme hieman oikealle, jolloin muurarin selän takaa näkyy pilkahdus trenkituvasta. Tienvarren vaahterat kohoavat uljaina viimeisiä elinvuosiaan viettäen tien puutarhan puoleisella laidalla.

Käännymme taas hieman oikealle, jolloin kasvihuone tulee näkyviin. Portilta kulkee väylä kasvihuoneelle. Tätä väylää laajensimme keväällä ja tuonne oikealle syntyi varjopenkki. Siitä oikealle kohoaa paviljonkitasanne, jonka takana on marjatarha. Kasvimaa on suoraan kasvihuoneen jälkeen.

Ohitamme vaivihkaa paviljonkitasanteen kääntyessämme taas oikealle. Näin korkealta ei lehvästön takaa näe tasannetta, mutta tuossa se on juuri tuon suuren koivun takana. Polku kulkee tuon puukasan vasemmalla puolella. Nyt näemme autotallin ja sen vieressä olevan styroxikasan, joka odottaa vielä parempaa rahatilannetta voidakseen siirtyä polttolaitokselle lämmöntuottoon.

Meistä pidemmällä asuu vielä yksi ihana naapuri, muuten tietä kulkevat vain ne, jolla on maita tuolla suunnalla. Katon harja peittää näkymää navetan ylisille kulkevaan ramppiin ja pihatupaan, joka näkyisi tuossa alempana. Tuo mänty on käsittämättömän kaunis, vaikka onkin noin toispuoleinen.

Käännymme kohti pihaa, josta navetta tulee näkyviin, sen vieressä pakaritupa ja edessä purettava kasvihuone. Kun tuo rumilus tuosta häipyy, alkaa piha näyttää heti paljon paremmalta. Navetan katon paikkauskaan ei ehkä ole niin silmiä hivelevä näky, mutta hyödyllinen se on silti ulkonäöstään huolimatta. Tuo takana oleva metsikkö on vielä meidän maitamme, samoin sen oikealla puolella oleva pelto.

Ja viimeinen käännös vie näkymän etupihalle, jossa tällä hetkellä on kaikenlaista pressuprojektia meneillään. Täältä katsoen pihapöytäkin näyttää varsin pieneltä. Lähempänä näkyvä vihreä peltoalue on meidän, mutta kauempana oleva on jo naapurin peltoa, vaikka sekin on alunperin kuulunut tähän tilaan. Meille riittää oikein hyvin tuo pienempikin pelto.

Näin pääsimme Isännän avustuksella katselemaan tilamme näkymiä korkeammalta. Paljon näkyy kaikkea hyvää, mutta on täällä vähän vielä tekemistäkin. :)