Kanat, hus pois!

Pihatuvan lattialla on joka päivä löytynyt mukavia kanankakkakasoja. Tai ei ihan niin mukavia ollenkaan. Pihatuvan toisessa ovessa on juuri sopiva aukko, josta kanaset ovat päässeet kulkemaan sisään ja ulos. Ja tosiaan ovat sitä säännöllisesti myös käyttäneet. Varsinkin nyt, kun pihatupa on meidän keittiömme, nuo kakkarat ovat erittäin epätoivottuja tilaan. Otimme siis oven pois.

Ei oviaukkoa voinut tietenkään jättää ilman ovea. Meilläpä oli oikein hirvittävän ruma ovi siihen varattuna. Kauneusarvoissa tämä oven vaihtaminen ei ainakaan voita tällä hetkellä, mutta toiminnallisuudessa varmasti voittaa helposti.

Susiruma ovi ei vaikuta ollenkaan olevan eri sarjaa pihatuvan kanssa, eikä kukaan varmaan edes huomaa oven vaihtoa (paitsi kanat). Ovi on paikoillaan, mutta pientä timprausta tuossa on vielä tehtävä. Kyllä se tietenkin jo ajaa tehtävänsä, eivätkä kanat enää kulje ovesta edestakaisin (paitsi, jos ovi on unohtunut auki).

Pintakäsittelyn jälkeen ovesta tulee tietysti oikein sievä, mutta käsittely ei taida olla ihan lähiaikoina.

Nykyään pihatuvasta lähtiessä pitää varoa, sillä yleensä oven takana on joukko toiveikkaita siipiveikkoja odottamassa jotain pientä suupalaa kompensaationa ovivaihdosta. Paras herkku taitaa olla kauralastu, mutta pullakin kelpaa.