Kaksi kanoistamme sairastui marekiin, ja jouduimme lopettamaan ne. Oli todella surullista joutua lopettamaan kanoja, mutta vielä surullisempaa oli katsella niitä taudin kourissa. Ensimmäinen sairastunut oli vielä rakas Emmi, joka oli niitä ensimmäisiä hankittuja kanoja ja kaunis sulkakuvioinniltaan. Mutta jäihän meille kanoja aivan valtavasti senkin jälkeen.
Kolme viikkoa sitten kadonnut kana, jonka löysin myöhemmin vanhasta navetan siivestä seinän ja vanerin välistä, oli yhtenä päivänä yhdentoista tipun kanssa kuttulan puolella. Kävin kurkistamassa vielä sen pesän ja löysin yhden tipun, joka retkotti täristen selällään pesässä. Otin sen käsiini ja lämmitin sitä. Minun piti kuitenkin lähteä töihin, joten tein silkkihuivista pussukan Isännän kaulalle ja laitoimme tipun siihen ja pussukan paidan alle.
Isäntä oli illalla hoitanut tipua hyvin, mutta tipu ei pysynyt ollenkaan jaloillaan. Se kökötti pyllyllään ja sen jalat olivat suoraan eteenpäin. Sen tilanne näytti yhtä huonolta kuin sen yhden aiemman, jota yritimme pelastaa. Illalla vein tipun emonsa siiven alle. Sinne se jäi näkymään hieman pyrstöstään. Mutta ainakin se oli tyytyväisenä ja hiljaa.
Aamulla menin katsomaan, mistä se kuollut tipu löytyisi, mutta vastaani tuli 12 pirteää tipua, jotka kaikki olivat aivan yhtä eläviä ja vilkkaita. Muistin, että se vaivainen tipu oli selästään mustaraitainen, mutta kummassakaan mustaraitaisessa tipussa ei ollut merkkiäkään mistään vaivasta.
Nyt meillä on taas valtavasti kanoja ja kukkoja. Seuraavaksi lähtee Veikka pataan. Sen jälkeen on vielä neljä teinikukkoa, jotka parhaillaan opettelevat kiekumaan "ku-ku-kuu" ja pikkuiset kukkopoikaset Pata ja Kattila, jotka saavat kunnian palvella ruokavaliotamme. Isoja kanoja on yhdeksän ja pikkukanoja seitsemän. Varmaan kanojakin pitää vähentää, sillä joukko on pian liian suuri näihin tiloihin. Ja tietysti yksi kana on taas hautomassa. Huoh!
Voi mahoton, että tuollaistakin tautia voi tipuihin tulla...herpesviruksen aiheuttamana.
VastaaPoistaRaskas on eläimistä luopuminen, mutta se on sitä rakkautta, kun ei anna sairaan kärsiä.
Varsinkin näin ensimmäisellä kerralla tuntuu todella harmilliselta. Lääkettähän tautiin ei ole edes olemassa.
PoistaHarmi juttu tuo kanojen sairastuminen. Olisikohan meidän Lyylillä ollut sama tauti? Maanantaina vielä muni normaalisti. Tiistaina huomasin, että se käy jotenkin hitaalla, illalla nuokkui juomakupilla, joi ja torkahteli, välillä puisti päätään ihan kuin herätelläkseen itseään. Keskiviikkona enää vain makasi lattialla ja yöllä oli kuollut 😕 Surullista. Mutta kaksi kanaa on taas hautomahulluuden kourissa ja toiselle sitten merkkasin alle kaksi munaa, ja nyt jännittää aivan hulluna että miten onnistuu ja miten ne pärjää jos onnistuu ja oisko niin hyvä tuuri että edes toinen oisi kananen. Meillä on sen verran pieni tila, että suurta tipulaumaa ei mitenkään mahdu kanalaan.
VastaaPoistaOn tainnut Lyylillä olla sama tauti. Hautomakuume tulee näköjään aivan odottamatta joillekin kanoille. :)
PoistaNiin sulosia pikkupiipertäjiä nämä tipuset. Ihana juttu että pikkupotilas parani ja pääsi sisarustensa joukkoon.
VastaaPoistaOli valtava ihme, että pikkutipusta tuli pirteä ja pärjäävä. :)
Poista