Vanhat tapetit saivat jäädä olemaan muistona menneestä sekä apuna eristyksessä. Kirjoitin viestin tuleville remontoijille talosta ja sen historiasta. En piilottanut sitä Abessinian karttaa kuitenkaan, vaikka mieli olisi tehnyt tehdä pieni kepponen.
Koska kattolistat olivat edellisen remontin jäljiltä hyvillä paikoillaan ja ehjinä, päädyimme laittamaan uudelleen huokolevyt muihin seiniin paitsi salin puolen seinään. Näin saamme pidettyä vanhat listat ehjinä paikoillaan.
Seuraavaksi onkin edessä saumojen peitto kuittipaperilla ja makulatuurin laittaminen ennen maalausta ja tapetointia. Tuo tien puolen seinä siis maalataan. En ole vielä päättänyt maalityyppiä. Tekisi mieli kokeilla munatemperaa. Hyvä puoli tuossa on myös se, että maalaus jää kirjahyllyjen taakse piiloon, jos ei aivan täysin onnistu.
Ennen seinäpintojen laittoa on vuorossa vielä katon perusteellinen kuuraus. Hyvällä onnella se tulee olemaan ainoa toimenpide sille.
Voi kun hauskaa seurata, miten huoneen seinät valmistuvat. Innolla odotan jatkoa, koska jossain vaiheessa meillä myös on sama edessä. Ja aiemmissa postauksissa, joita en ennättänyt kommentoimaan, oli aivan mahtavia viestejä menneisyydestä. Näyttipä siellä vilahtavan synnyinkaupunkini Naantalikin postikortissa :). Näen sinut mielessäni jonain tulevana talvi-iltana valmiissa talossa lukemassa noita kirjeitä…
VastaaPoistaJa kirjaston pienessä tulisijassa on tuli, kaikki tavarat vihdoin paikoillaan ja remontti on muisto vain. Sitä odotellessa... :)
Poista