Syötävää maasta

Jotenkin tuntuu, että olen vähän jäljessä kaikesta sadonkorjuusta, sillä nyt on jo mikkelinpäivä  ovella. Lämmintä on ollut niin reilusti, että mitään hätää sadonkorjuun kanssa ei ole tuntunut olevan. Mutta päätin kuitenkin korjata ainakin porkkanat ja perunat talteen. Ostin keväällä pussin moniväristen porkkanoiden siemeniä, jotka kaikki mahtuivat hyvin samaan laatikkoon.

Toisilla kyllä näytti olevan hieman ahtaampaa. Näitä toisiinsa kietoutuneita porkkanoita olikin monta.

Porkkanasta tuli valtavan hyvä sato. Viimeiset noukitut porkkanat täyttivät koko ämpärin ja paljon ylikin.

Perunasta ei nyt kannata puhuakaan. Sain ehkä juuri saman verran kuin maahan laitoinkin. Mutta yllätyksekseni lehtikaali tuotti valtavan sadon. Ikinä ennen en olekaan lehtikaalia kasvattanut, mutta saatanpa kasvattaa uudelleenkin.

Erityisesti minua houkutti kokeilla lehtikaalisipsejä, joita oli kehuttu monessa paikassa. Ja niin sitten tein sopivia palasia, jotka laitoin pellille, öljysin, suolasin ja maustoin. Sitten paistoin puoli tuntia 150 asteessa. Rapeita ja ohuita niistä tulikin, mutta eivät ne mitään huippuherkullisia olleet. Kaksi pellillistä kyllä meni illan mittaan mussutellen. Sipseistä tulee sellaisia todella ohuita kuivan lehden oloisia sipsejä, joiden makuelämys saadaan aikaan oikealla maustamisella, mikä se sitten onkaan.

Yksi salaateista oli kasvanut jo niin korkeaksi, että päätin korjata koko varren syötäväksi.

Nauriit, lantut, mustajuuret ja punajuuret odottavat vielä poimimista. Arvelin, ettei niillä ole niin kiire, koska pakkastakaan ei vielä ole luvassa. Ja nyt vasta satoi, joten ehkä ne ehtivät kasvaa vielä hitusen. Mustajuuret varsinkin olivat vielä aika pienen ja heiveröisen näköisiä.

Lehtikaalia riittää vielä moneksi kertaa. Yksi keräkaalikin näkyi olevan kasvamassa. Tosin se on niin pieni, ettei varmaan ehdi kovin isoksi palloksi kasvaakaan. Kehäkukka tekee kukkia valtavasti. Niitä minulla onkin jo kuivattuna kivasti ja lisää on taas kuivumassa. Niistä tulisi varmaan kivan makuista leipää.