Aittapihan raivausta

Ensimmäisenä päivänä raivasin valtatien aitalle asti. Raivaamiseen kuului lukuisien tiilien kaivaminen maasta, isojen oksakasojen teko ja hurja haravointi.

Annoin isännälle tehtäväksi kuljettaa vanhat puupöllit ja lammasaidat pois kivetyksen viereltä. Ja seuraavana päivänä jatkoin sitten omaa raivaustani.

Kivetykselle menevät rappusetkin, jotka ovat aika lailla piilossa maakerroksen alla. Pitää varmaan vielä kaivaa nämä kokonaan esille.

Sain kolmantena päivänä jo tuon alueen puhtaaksi puista, tiilistä, oksista ja lehdistä. Tosin matkan varrelle jäi kolme kasaa, jotka vielä pitää kuljettaa kompostiin. Tuleva aittapolku tulee olemaan hieman mutkitteleva noiden kivien vuoksi. 

Aitalla oli vielä verkkoja ja vanhoja kärrynpyöriä. Ajattelin, että pyörät olisi hyvä saada seinälle. Onhan seinässä sopivasti pari reikää, johon voisi jotkin tapit työntää, joihin pyörät saisi roikkumaan.

Isäntä teki tapit ja laittoi pyörät ylös. Eipä tarvinnut hakata nauloja näiden ripustusta varten.

Isommille pyörillekin löytyi sopivat kiinnikkeet jo valmiina. Eivät vaan ole ihan samalla tasolla, mutta menkööt. Eihän sitä tiedä, jos vaikka näille jotain käyttöä löytyy myöhemmin. Kasvillisuus, joka tuossa aiemmin oli, on saanut seinän kasvamaan levää. Nyt se kasvillisuus pilkottaa kasana tuossa alanurkassa.

Kun pääsin raivaustyössä syreenimajan luo, aloin katsomaan aluetta hieman eri tavalla. 

Kiipesin kannon päälle saadakseni enemmän perspektiiviä (näkisin lehtikasan yli). Kyllä se ihan selvä juttu sitten olikin. Meillähän oli nyt oikein hieno syreenimaja kujan päässä. Tälle voisi keksiä jonkun toisen funktion. Selitin Isännälle, että tähän voisi tehdä mieluummin keinualueen, jossa ilta-auringon leppeässä valossa voisi keinutella ja nauttia olemisestaan, ainakin sen yhden kerran kesän aikana. Isäntä kysyi heti, että mikä keinu. Onhan meillä vanha hieno keinu odottamassa korjaustaan ylisillä. Ei sillä niin kiire ole. Ja sitä ennen voimme käyttää sitä paviljonkitasanteen keinua.

Koska maja oli melko pieni, pyysin Isäntää sahaamaan toisen laidan syreenit kokonaan pois. Takana olleet puut pääsivät nyt paremmin esille. Tämä aluehan oli aivan täyttä viidakkoa ennen, syreenin lisäksi tässä kasvoi tiheänä kasvustona pajuangervoa, jota on nyt jäljellä vain tuo yksi pensas. Alkuja on tosi paljon vielä kaikkialla, mutta ne saa Isäntä joskus vetää nurin maata myöden raivurillaan. Lehtikasasta tuli oikea vuori, siinä saa vielä urheilla, jotta kaikki ovat lopulta kompostissa.

Aitan portailla seisten talo pilkottaa vähälehtisenä aikana syreenikujan läpi.

Aitta-alueen pohjakasvillisuutena on mansikkaa.

Toinen vallitseva pohjakasvi on suikeroalpi. Ehkä ensi vuonna se voisi jo kukkiakin, kun saa enemmän valoa.

Laitoin vielä kuvat syreenikujasta valoisammassa. Tuolla ylhäällä on jonkin rakennuksen perustukset, joten siellä on ihan iso tila kujan päässä. Sinne voisi laittaa pöydän tuoleineen kahvittelua varten.

Alas on myös ihan reilusti matkaa. Ramppia voisi vielä vähän tasoitella, sillä siihen on maatunut aikojen saatossa paljon lehtiä ja puita.

Suulin vierestä on vielä raivaamatta puut, oksat ja lehdet pois. Sitten suurin raivaustyö on tehty ja voi alkaa suunnitella vähän uutta alueelle. Mietinkin jo, että olisi varmaan ihanaa laittaa alue täyteen idänsinililjaa tai kevättähteä. Ne ovat vaan vielä hankkimatta, joten se projekti saattaa jäädä ensi vuodelle.