Pihan muuttuminen pakarituvan luona

Kun vähän kerrallaan tekee eri paikoissa, ei välttämättä huomaa muutosta. Niinpä päätin kirjoittaa siitä, miten pakarituvan ympäristö on muuttunut kahden vuoden aikana. Pakaritupa, jonka oikea puoli on sauna, on alapihalla metsän reunassa. Kaksi vuotta sitten se oli melkoisen pöheikön takana. Ruoho oli ylipitkää ja kasvillisuutta oli runsaasti tuvan ympärillä.

Seuraavana keväänä alkoi paremmin näkyä, mitä ympärillä oikein oli. Metsä on kasvanut aika lähelle tupaa. Myöskään tuvan takana olevaan vajaan ei voinut päästä, sillä sen edessä kasvoi täysikokoisia puita.

Tässä näkyy, miten puut ovat juuri oven edessä. Tätä ovea ei ole käytetty todella pitkään aikaan, sillä puut ovat sulkeneet sen taakseen. Tässä kasvaa kaksi koivua ja pihlaja.

Vuosi sitten kesällä näkymä oli toki upean vehreä, mutta aivan noin vehreää ei tarvitsisi olla rakennuksen ympärillä. Viime vuonna mitään ei oikein tapahtunutkaan vielä tuon suhteen.

Viime kesänä kaadoimme pihasta ison vinon koivun. Se koivu muutti pienissä osissa tuvan kylkeen pinoihin. Kiven vierestä lähti yksi pihlaja ja koivu. Ja ruohoakin leikattiin silloin tällöin.

Pihlajanmarjojen kypsyttyä oli aika kaataa nurkalla olevat puut.

Nykyään tuvan ympärillä on jo paremmin tilaa. Myös takaa on kaadettu paljon pienempiä puita kuttujen iloksi, mutta siellä kasvaa edelleen monta puuta melkein rakennuksessa kiinni. Etupiha on siistimpi. Nyt tuohon voisi jo miettiä vaikka ruusupensasta koristamaan kuistin nurkkaa, kunhan siinä oleva tiilipino löytää uuden paikan. Mitään hienoja istutuksia ei kannata edes miettiä, sillä nuo sarvipäät kuitenkin söisivät ne heti tarhasta päästyään.

Tuo vanha puuvaja, joka on ollut lähinnä rojuvarastona, puretaan pois. Sen kattorakennelma on valuttanut joskus vettä seinään ja välikattoon ja aiheuttanut pahan vahingon molempiin. Vajan takaosa on pudonnut pois perustuksilta, joten jonkinlainen uusi rakennelma pitää rakentaa, ehkä mieluummin kokonaan irti ulkoseinästä.