Syreenikujan kunnostus

Aloitimme lopulta aitta-alueen siivoamisen. Samalla, kun kaadoin sen puun aitan katolta pois, huomasin, että muitakin lahoja puita oli mäen päällä. Niinpä Isäntä pääsi sahaamaan niitä pois. 

Yleisöä oli sekä yläparvella että permannolla.

Samaan syssyyn käskin katkoa myös norjanangervot, sillä niiden yli kaksimetriset oksat eivät enää olleet oikein kauniita. Saapahan alkaa kasvaa ihan alusta uudelleen.

Risukasoja ja oksakasoja alkoi olla ihan mukavasti ympäriinsä.

Kukaan ei enää varmasti muista, missä ne lahot pihlajat sijaitsivat. Tuossa ne peittivät kokonaan näkyvyyden aitalle.

Sitten pääsimme varsinaiseen siivoustyöhön. Ensimmäisenä piti viedä tiilikasa pois tieltä.

Osa oksista meni vuohille ruuaksi ja loput jättikokoiseksi kasvaneeseen risukasaan. Ehkä siitä kasasta tulee vielä oksasilppua jonain kauniina päivänä.

Kun oksat olivat pois tieltä, aloitin haravoinnin. Isäntä kuskasi monta kottikärryllistä haravointijätettä kompostiin.

Ja kun illan varjot pitenivät pimeydeksi ja pihan lamppu syttyi, oli kuja lähes valmis.

Loppujen maasta töröttävien pikkutaimien leikkaaminen maata myöten jäi seuraavaan päivään.

Yksi osa alueesta on nyt siivottu ja järjestetty. Vähän olisi vielä jäljellä.