Syyspikkuiset

Pari kertaa on jo käynyt niin, että Anna-Kaarina on aloittanut hautomisen, mutta kyllästynyt siihen touhuun viikossa. On ollut todella harmi, ettei osaksi haudotuista munista sitten mitään tullutkaan. Mikään tarvehan meillä ei ole lisätä parvea, sillä edellisetkin tiput ovat vielä "hyödyntämättä".

Liana-Kaarina taas aloitti pesänteon muutama viikko sitten munimalla navetan eteisen heinäpaalien väliin. Menin tänään katsomaan, mikä olisi tilanne, sillä aika olisi jo ihan kohdillaan. Liana-Kaarinan pesä on hienosti piilossa paalien välissä. Onneksi niin, sillä paalit toimivat hyvänä eristyksenä, kun tiput kuoriutuvat.

Ja kohta kuuluikin pientä piipitystä tuolta pesän perukoilta. Uskalsin työntää käteni sinne sekaan ja sain yhden pienokaisen käsiini. Nämähän ovat nyt ensimmäiset Leifin jälkeläiset, joten siinä mielessä on ihan hyvä saada uutta sukukuntaa kanalaan.

Osa munista on vielä kuoriutumatta, joten tipujen lukumäärää ei vielä tiedä. On tämä aina hieno hetki, kun ensimmäiset kuoriutuvat. Pieni pörröinen tipu on vaan todella suloinen piipittäjä.