Sisälle siilon syövereihin

Ulkoilutin vuohia iltalypsyn jälkeen ja päästin ne takakautta kyyhkylään. Se on se pahin alue navetassa, jossa ne 150 kyyhkyä ovat majailleet. Mutta siellä tilassa, joka on pihatuvasta seuraava, on käynti siiloon.

Ajattelin, että hyvähän se olisi tuollakin käydä katsomassa. Siellä emme siis kumpikaan olleet olleet, koska ovi oli jumissa. Aloin sitten käsikopelolla kaivelemaan sitä oven edustaa ja sain aikamoisen kasan styroxia pois. Sen jälkeen sitä muhjua saikin lapattua käsin vähän kauemmas ja ovi alkoi aueta sen verran, että siitä pääsi pujottelemaan sisälle.

Käytävä kaareutui vasemmasta reunastaan.

Ja johti sitten kohti siiloa.

Nyt siilon pyöreä muoto alkoi hahmottua. Pudotusta näytti olevan jotain metrin verran.

Portaina näytti olevan jonkinlainen vanha kuormalava, jonka yksi osa oli jo katkennut. Astuin varovasti ensimmäiselle portaalle, joka antoi aika paljon periksi. Siinä samassa välähti, etten tiedä, miten pehmeää ja upottavaa tuossa pohjalla oli - miten pääsisin pois, jos nuo portaat hajoaisivat - isäntä ei ole paikalla - kännykässä ei ole kenttää - kipeä polvi, joten päätin olla menemättä pidemmälle.

Huvitti kyllä, kun pohjalla oli vesisanko, joka oli laskettu sinne narun varassa ylhäältä. Kenelle mahtoi tuo vesi olla tarkoitettu? Vai oliko se pudonneiden eläinten nostoastia?

Pitkä lauta oli selvästi pieniä eläimiä varten.

Kattorakennelma ei ollut oikein kovin hyvässä kunnossa. Tässä näkyy parempi pääty. Keskipalkki oli poikki tuosta pääni päältä.

Kavereitakin sain heti useamman. Taskulampun valo sai kaverit liikkumaan liukkaammin. Ilman lamppua niitä ei olisi huomannutkaan.

Ja kun käännyin kokonaan takaisin päin, oli näky aika karmea. Ei ihan viime aikoina täällä ollut kukaan käynyt pölyjä pyyhkimässä.

Mutta valtavan hieno holvikaari tässä kuitenkin on, vaikka onkin likaisen seitin peitossa.

Siilon käytävä on ollut aikoinaan valaistu. Mutta siitä näyttää olevan jo hieman aikaa. 

Ja lattialla on sitä muhjua lapioitavaksi aika paljon. Mutta minä en jäänyt sitä lapioimaan. Lähdin pihalle valoisaan ulkoilmaan puistelemaan vaatteitani. On se kyllä aika erikoinen paikka tuo siilo. Joskus hamassa tulevaisuudessa sille pitää kyllä keksiä jokin käyttötarkoitus.