Sato talteen

Ufot ovat laskeutuneet Kivimäen fatille. Nämä kesäkurpitsat ainakin ehtivät kypsyä, vaikka laitoin taimet maahan vasta juhannusviikolla.

Arvelin, että nuo keltaiset ufot olivat ainoita, joita tälle kaudelle saimme, mutta olihan siellä muitakin kasvamassa. Kaksi oranssia kurpitsaa on tulossa, jos vaan ilmat sallivat. Isompi on jo ihan hyvän kokoinenkin. Väriä nämä eivät ole vielä saaneet. Kylmää yötä varten katoimme kurpitsat harsolla. Ehkä se auttaa kasvattamaan nämä pallerot kypsiksi asti.

Jättikurpitsat jäivät tänä vuonna miniatyyreiksi. Suurin osa mätäni heti kukasta päästyään. Tämä yksi onneton pieni on jäljellä, mutta eipä siitäkään mitään jättiä millään voi tulla. Jos nyt kasvaisi vaikka nyrkin kokoiseksikin. 

Boyseneita kypsyy tasaiseen tahtiin. Niitä on mukava kerätä, kun ovat niin suuria. Kolmen litran kulho tulee äkkiä täyteen.

Rypäleet eivät ole vieläkään aivan parhaimmillaan. Jotkut tertut ovat kypsempiä, mutta suurin osa on vielä kovin happamia. Odotellaan siis vielä pääsatoa.

Hankimme tällaisen vähän isomman kasvikuivurin. Se onkin nyt pöhissyt ahkerasti, kun olen kuivattanut omenia kutuille talviherkuksi. Ihanalta naapurilta saimme aikamoisen kasan omenia, joista parhaat käytimme itse ja loput saavat kutut omiksi herkuikseen. Omat omenamme ovat tänä vuonna todella huonolaatuisia. Toki ne kutuille kuivattuina ja sellaisenaankin kelpaavat, mutta omaan käyttöön niistä ei oikein ole.

Olen kerännyt nuo kuivatut omenat kaikkiin mahdollisiin lasipurkkeihin. Laskin, että tuolla määrällä, joka on kahdessa laatikossa, voisi syöttää kutuille ainakin kaksi kuukautta, tiukemmin säännöstellen jopa kolme. Mutta vielä on omenia kuivattavaksi.

Syyskuu taitaa olla kaikkein kiireisin satokuukausi. Pitääkin mennä taas täyttämään tuo kone. Kyllä kohta taas on aivan ihana omenantuoksu tuvassa.