Matkaevästä

Nykyään matka trenkituvalta talolle kestää pitkään. Totta ihmeessä pitää mennä kasvihuoneen kautta. Siellä on tarpeeksi lämminkin. Tähyilen kohti taivaita ja odottelen otollista aikaa. Aivan kohta ovat ensimmäiset rypäleet katonrajassa tarpeeksi kypsiä poimittavaksi. Ylimmät rypäleet ovat parhaimman näköisiä, isoja ja lihavia.

Alemmat ovat hieman pienempiä, mutta kyllä niistäkin syömistä riittää aivan tarpeeksi.

Kun rypäleistä ei vielä ole syötäväksi, pitää sitten poimia boyseneita. Ja ne alkavat olla jo kypsiä. Näiden poiminta-aika on pitkä, sillä kypsyminen tapahtuu vaiheittain, ensin kypsyvät kärjessä olevat marjat. Ne ovat myös suurimpia. Aivan kypsät marjat ovat hyviä ja makeita ja irtoavat pienestä kosketuksesta. Ei siis kannata yrittää ottaa vähääkään raakoja, sillä ne ovat todella happamia.

Kasvihuoneen toisessa päässä pitää etsiä vielä muutama vadelma suuhun. Tässä yhtenä päivänä löysin taas uuden karviaispensaan. Tämä on lähellä sitä vaahteraa, jonka yksi varsi oli kaatunut tien yli. Mustaherukoita en ole vieläkään löytänyt.

Pihan kasvihuoneessakin pitää käydä. Siellä ovat kypsyneet esimmäiset tomaatit.

Näitä kirsikkatomaatteja on kolmea eri lajia.

Aina pitääkin vertailla, mikä näistä olisi paras. Keskikokoiset punaiset ovat kyllä aina selvästi makeampia kuin muut.

Isommat lajit eivät ole vielä kypsyneet, mutta kohta on niidenkin aika. Pitää vaan korjata vähän muoveja, että lämpö riittää näiden kypsyttämiseen. Yöt ovat jo olleet melko kylmiä.

Yleensä tässä vaiheessa on jo niin kova pissahätä, että pitää kiirehtiä takaisin trenkituvalle, kun vessat ovat siellä. Mutta kyllä näillä eväillä sitten kiirehtii taas takaisinkin. Ja paluumatkalla pitää tehdä reitti toisin päin.