Keväinen keskiviikko

Jo aamulla aurinko paistoi niin valtavalla voimalla, että arvasin tulevan oikein kauniin päivän. Ja keväiseltähän alkaa kaikkialla jo näyttääkin. Metsän puolella ei ole enää ollenkaan lunta.

Etupihalla on lähellä peltoa jo lumetonta. Keskipiha on niin varjoisa, että sieltä lumi sulaa hitaammin.

Näin vilahdukselta harmaan pörröhännän vilahtavan pihatuvan oven alta. Päätin mennä katsomaan, mitä Vihtori oikein touhuaa. Siellähän se omistajan elkein oli asettunut pöydälle köllöttelemään.

Olihan pihatuvan lämpötila korkeampi kuin ulkotilan, joten mukavahan tuolla oli tietysti olla. Mutta ei saisi tehdä niitä tassunjälkiä pöytäliinaan, kiitos.

Seuraava yllätys olikin pakarituvan nurkalla. Kanat olivat lähteneet karkuteille. Tähän asti ne ovat pysyneet nätisti lantalan puolella, mutta keväinen ilma oli houkutellut ne kuopsuttelemaan maata.

Mutta montako eläintä mahtaa tuossa alla oikein olla? Vihreä läntti tuossa oikealla on varjoyrttiä. Se on jo valmiiksi vihreää.

Anskun kanssa katsoimme maksaruohojen alkuja. Anskulla se ei jäänyt pelkästään katselemiseksi.

Trenkituvan puolella on vielä lunta, mutta hyvää vauhtia se on jo sulamassa.

Ja kauniisti pilkottaa kohopenkin laidalla pari puolukkaa.

Trenkituvan nurkan sinivuokotkin ovat jo valmiina työntämään nuppunsa ylös. Linnutkin laulavat jo niin valtavalla voimalla, että ei malttaisi mennä sisäänkään kesken niiden konsertin.

Kevään ensimmäiset pihatalkoot

Tien toisella puolella näyttää nyt tältä.

Ja jos rämpii pellon puolelle, näyttää tältä. Jotain on tapahtunut.

Vanha jättiläinen, joka tuossa luurankona törötti, on vihdoin saanut väistyä.

Nyt tämä näkymä on enää muisto vain mielessä ja joissain kuvissa.

Näkymästä ei muodostunut aivan kaikkein kauneinta purkamisen jälkeen, sillä totuus Kivimäen jätehuollosta paljastui kaikessa karmeudessaan. Tämä kuva on talkoiden jälkeen, eikä siis näytä sitä, miten paha tilanne oikein oli sitä ennen.

Kasvihuoneen rungon sisällä on rakennelmia, joiden alaosat ovat täynnä kaikenlaista muovijätettä. Ja sitä on todella paljon.

Maa oli vielä liian jäässä, jotta kaikkea olisi saatu pois, eikä yhden päivän aikakaan antanut mahdollisuuksia siivota kaikkea.

Kaikenlaista kannettavaa jäi vielä odottamaan uusia talkoita.

Kasat kertovat, että työtä tehtiin lujasti.

Isäntä katkoi kaaret ylhäältä moottorisahalla.

Talkoolaiset kuskasivat puut tien vieressä olevaan kasaan.

Ja sitä muovia kiskottiin väleistä urakalla. Kun löytyi joku isompi muovinpala, se jätettiin maahan levälleen ja sen päälle kasattiin iso kuorma. Tämä kuorma oli helppo vetää lumessa roskakasalle.

Talkoissahan pitää olla hyvät eväät, jotta jaksaa tehdä raskasta työtä. Pihatuvan edessä sai pestä kädet ennen syöntiä.

En ehtinyt talkoiden aikaan ottaa kuvia, mutta sen jälkeen pihatupa näytti siltä, että hyvällä käytöllä se oli ollut kaksien kahvien ja lounaan jäljiltä.

Talkoot onnistuivat erittäin hyvin, ja päivän aikana yhdeksän talkoolaisen voimin saatiin kellistettyä se kasvihuoneen raato. Yllätyksenä roskaa löytyi paljon enemmän kuin olimme ajatelleet. Näyttää siis siltä, että talkoita voisi järjestää toistekin. Pitää vain vaihdella eri porukoita, ettei rasita yksiä ja samoja ihmisiä joka kerta.

Pihatupa kevätkuntoon

Oli taas tullut aika laittaa pihatupa kuntoon. Pikkuhiljaa olin saanut vaihdettua ne yltiöretrot verhot kevyempiin, lähestulkoon rumanttisiin (sanan selitys löytyy täältä). Mutta pihatuvassa oli kaaos. Sinne oli talven aikana jostain kertynyt valtavasti tavaraa, eikä siellä pystynyt kävelemään kuin puikkelehtimalla kaikkien roinien välissä.

Yhtenä kylmänä iltapäivänä otin sitten asiakseni alkaa järjestellä pihatupaa parempaan kuosiin. Olihan kesäkin jo aivan lähellä. Pyysin Isäntää tulemaan töiden jälkeen suoraan pihatuvalle eväiden kera. Siellä kylmässä sitten nautimme mukavan aterian ja jatkoimme raivaustyötä sen jälkeen.

Ensiksi tietysti piti sytytellä kynttilöitä, sillä tunnelmahan on se tärkein. Johan sen jälkeen on hauskempi alkaa puuhailla. Kynttilöistä tuli myös hieman lämpöä, vaikka ei lämpötila juuri plussan puolelle yltänyt siltikään.

Yhden illan aikana ei kaaosta saatu taltutettua, mutta muutaman illan jälkeen alkoi pihatupa taas olla käyttökunnossa. Sitä paitsi talkoot olivat tulossa, ja pihatuvasta tulisi se ruoka- ja kahvitupa.

Toinenkin sohva löysi paikkansa lukuisien pöytien välissä. Mutta mahtuu tuosta sentään kulkemaan vielä.

Tilaa on nyt aika hyvin isommallekin porukalle, tai ainakin parillekymmenelle ihmiselle, jos kaikki istuimet lasketaan.

Keittiökaapit ovat paikallaan, vaikka vielä maalaamatta. Mutta kunhan tulee lämpimämmät kelit, aion maalata kaikki yhtenäisiksi väreiltään (luultavimmin turkoosiksi, sillä sellaista maalia olisi juuri sopivasti jo olemassa). Nämä kaapit olivat jo olemassa Koivurinteen keittiöremontin jäljiltä. Tuo pöytä löytyi autotallista ja oli juuri sopiva alakaapin kylkeen. Altaatkin ovat käytössä, vaikka viemäriin asti vesi ei niistä vielä pääsekään. Vasemmassa kaapissa on pari ämpäriä, joihin vesi laskee. Pitää vain muistaa tarvittaessa tyhjennellä ämpäreitä.

Seurakunnalla oli pieni retrojääkaappi, jota olin jo katsellut himoiten. Eilen se oli vedetty keskelle keittiön lattiaa, ja näytti siltä, että se oli jonnekin lähdössä. Kaatopaikkaahan sille oli kaavailtu, mutta viime hetkillä sain sen pelastettua. Lupasin jopa maksaa siitä, koska meillä oli juuri tuolle jääkaapille tarvetta. Ketäpä se kunnossa oleva jääkaappi siellä kaatopaikalla ilahduttaisi? Meillä se tulee pääsemään oikeaan käyttöön läpi kesän.

Valopetroolilämmitin sai myös uuden paikan kevätkauden lämmittäjänä pihatuvassa. Ehkä se pari astetta lämmittäisi tarvittaessa.

Ja tietysti niitä tunnelmanluojia piti laittaa ympäriinsä.

Oli tuossa taas kerran urakkaa, mutta nyt on pihatupa valmis kaikkiin kesäkauden tarpeisiin. Saattaa olla, että se tulee jossain vaiheessa olemaan keittiömme, jos pyrimme muuttamaan isoon taloon kesän aikana.

Se puuttuva ikkuna

Trenkituvan takapihan puolelta on puuttunut yksi ikkuna koko asumisemme ajan. Ikkuna kokonaisuudessaankin on aika kehnon näköinen. Oikean puolen ikkunassa on saranointi, mutta ulkoikkunaa ei voi pitää auki, koska saranat ovat jo irronneet lahosta puusta. Viime kesänä tuo ikkuna oli pois, jolloin näkymä oli tasapainoisempi.

Päädyn ikkunasta vielä näkee, minkä väriset ikkunat ovat olleet.

Thorvald Lindqvistin Perinnevärikartasta tihrailin mahdollisimman saman näköistä väriä, joka kävisi tuon vanhan sävyn kanssa yksiin ja päädyin 017X-sävyyn. Saattaa olla, että tuo alkuperäisempi väri on hieman kellertävämpi. Nyt ikkuna on maalattuna pellavaöljymaalilla, mutta puuttuuhan siitä jotain. Kun kysyin Isännältä, huomaako hän itse, mikä puuttuu, ei Isäntä millään keksinyt. Tietysti tästä puuttuvat vanhat helat, mutta jotain muutakin. Keksitkö?

Sisäpuoli on maalattu valkoiseksi muiden ikkunoiden tavoin. Valkoinen on itse sekoitettua pigmenteistä.

Vielä siis menee pieni hetki ennen ikkunan paikoilleenlaittoa, mutta aika hyvällä mallilla ollaan tällä hetkellä.

Pillikinttuiset pallomahat

Kutuistamme on tullut pillikinttuisia pallomahoja. Penteleen käynti oli erittäin onnistunut, ja masut pyöristyvät jo mukavasti. Aikaa on vielä puolitoista kuukautta laskettuun aikaan, joten pullistumista tapahtuu vielä aika paljon.

Anelma-Unelma pysyi pitkään hoikkana, mutta nyt senkin kyljissä näkyy pullistumat.

Käpyn pullistumasta onnistuin kädelläni tuntemaan taajaa sydämensykettä. Pikkuhiljaa tässä alkaa jännitys tiivistyä, mitä sieltä oikein tulee. Nyt lypsy on lopetettu Käpyn osalta kokonaan. Anskulla lypsy on nyt parin päivän välein, sitten vähitellen aina harvemmin, kunnes myös sen lypsy jää tauolle. Näin poikimisen jälkeen kileille on tarjolla vahvaa ternimaitoa riittävästi.

Varsinainen verilöyly, kun Hannes mätti Taunoa turpaan!

Pahin tapahtui pari iltaa sitten. Hannes oli antanut Taunolle selkäsaunan. Onneksi iskut olivat osuneet vain harjaan ja helttaan. Pyysin Isäntää suihkuttamaan heti haavakohdat Bluespraylla. Ja sitten jäi Isännän tehtäväksi pistää pikkukukot pakkaseen ilman päätä ja sulkia. 

Seuraavana päivänä kyselin vielä, olisiko Hannekselle ostajia, mutta eipä ollut. Kun menin katsomaan eläimiä, Tauno oli yksin hangessa pihalla, kun muut olivat lantalassa (ja yksi hautomassa). Käytin kuttuja lenkillä ja tulin takaisin. Tauno nökötti yksin hangessa edelleen. Arvelin, että kohta käy huonosti, ja kukko paleltuu hankeen. 

Kävin ottamassa Taunon syliin, eikä se vastustellut yhtään. Painoin sen piukkaan takkini alle. Se tärisi kovasti kylmästä. Harja ja heltta olivat aivan kylmiä. Vein sen sisään, istuin aikani kanalassa ja pidin Taunoa sylissä. Kukko oli aivan uupunut, vähän aikaa täristyään se lämpeni. Ja sitten sitä alkoi nukuttaa. Silmät painuivat kiinni ja tasainen tuhina paljasti sen nukahtaneen. Hautomassa ollut Ansa katseli huolestuneen näköisenä pesästä, mutta käskin senkin ottaa pienet päivätorkut. Ja niin Ansakin sulki silmänsä.

Jonkin aikaa istuin siinä, kunnes päädyin viemään Taunon trenkituvalle helttahoitoon. Voitelin haavat pihkasalvalla ja käärin vilttiin. Kukko näytti ihan tyytyväiseltä ja nukkui taas. Kävin hoitelemassa muita askareita välillä toisella talolla. Kun tulin takaisin, oli Tauno jo herännyt ja seisoi sängyllä. Syötin sille kissanruokaa ja kauraa ja juotin vettä. Kylläpä sillä olikin kova nälkä!

Kun Isäntä tuli töistä, hän sai ensi töikseen laittaa Hanneksenkin pakkaseen. Se oli kyllä harmi, sillä Hannes oli harvinaisen upea kukko, komeampi isäänsä. Mutta valta oli vaihtunut, eikä hyvällä tavalla, vaan Tauno olisi tullut kohta tapetuksi. Niinpä Hannes muutti kylmemmille seuduille ja Tauno pääsi takaisin kanalaan. Kanat olivat jo orrella ja ottivat Taunon tyynesti vastaan. Tauno teki tarkistuslaskelman, katsoi vielä nurkatkin ja huokaisi sitten orrellaan. Valtakunta oli nyt yksin hänen.

Viinitarhaan työhön

Joidenkin mielestä se pitää tehdä heti syksyllä, mutta on se myös mahdollista tehdä keskitalvellakin. Kyse on siis viiniköynnöksen leikkaamisesta. Viime vuonna leikkasin hieman liian myöhään, kun arvelin, etteivät nuo edes mahda olla hengissäkään talven jäljiltä. Silloinhan kasvihuone oli rikki molemmista päistään. Leikkasin silloin kuitenkin niin korkealta kuin yletin. Tikkaita meillä ei silloin vielä paikalla ollutkaan. 

Tällä kertaa päätin, että leikkaamme aika reilusti kaikki välipuun yli menevät oksat. Ehkä sadonkorjuukin siitä helpottaisi, kun ei tarvitsisi välttämättä tikkaita ylettääkseen parhaimpiin rypäleisiin.

Tällä kertaa Isäntä pääsi keikkumaan tikkailla ja leikkaamaan liian korkealle ylettyvät rönsyt. Ehkäpä tosiaan vähän reilumpi leikkaus toisi kuitenkin paremman sadon. Viinitarha oli päässyt rönsyämään aika pahasti, mutta varmaan näillä vuotuisilla leikkauksilla sen saa vielä kuriin.

Aika paljon jäikin ilmatilaa tuonne ylös leikkauksen myötä. Tosin versot kasvavat aika lailla yhden kesän aikana, joten kesällä on edessä taas leikkaus, jolloin leikataan ylimääräisiä versoja ja kahden tertun jälkeen katkaistaan tuottavat oksat.

Toisella puolella leikkasimme hieman matalammaksi, koska edessä on niin paljon laatikoita ja kukkapurkkeja estämässä poimimista. Toisella puolella on vielä tuo tyhjä allaskin, jonka jyrkkä reuna ylettyy köynnöksille asti. Sille puolelle ei siis millään tikkailla ole asiaa.

Viinitarhalla(kin) on paljon turhaa tavaraa. Nämäkin kasat pitäisi kuljettaa polttopuukasaan pilkottavaksi.

Minä jo haaveilin mielessäni kauniista syksyisestä päivästä, jolloin sato olisi kypsää ja sitä pääsisi keräämään taas ämpärikaupalla. Mutta onhan siihen vielä aikaa.