Valo voittaa Kivimäenkin pimeyden

Tulkoon valo, ja valo tuli! Kaiken pimeän keskellä on nyt valoisia loisteita pitkin Kivimäen maita ja mantuja. Trenkituvan pihapiiriin syttyivät valot tuhannet kukkapenkin laidalle.

Ja osa valoista tuli ulkorakennusten seinille.

Trenkituvan pihapiirissä on käytetty "kurkkupurkki"-lamppuja, jotta sen ilme pysyisi yhtenäisenä. Joka rakennuksessa on nyt yksi ulkovalo. Valot saa päälle ja pois trenkituvan eteisestä.

Trenkituvalta käynti talolle on nyt valaistu. Pieni pätkä on hämärää tietä, mutta kun kulkee valoa kohti, pääsee perille.

Aittapolun päähänkin tuli valo.

Takaisin trenkituvallekin on hyvä kulkea, kun valot näyttävät tietä.

Talon sisälläkin on hieman valoa, vaikka sen varsinainen sähköistys on vasta suunnitteluasteella.

Eikä tässä ollut vielä kaikki. Kunhan sähkömies taas tänne ehtii tulemaan, ovat vuorossa talon pihapiirin rakennusten ulkovalojen asentaminen. Niitäkin on yli kymmenen. Jo sitten saa tosiaan pimeys väistyä. 

Kirjaston kimpussa

Joulukuu on alkanut kirjaston purkuhommilla. Kirjat on kaikki laitettu laatikoihin, mutta laatikot ovat yhä kirjastossa. Niinpä tila näyttää aika ahtaalta.

Seuraavaksi lähtivät vaakahyllyt. Niissä ei ollutkaan mitään ihmeellistä, sen kun nosti pois vaan.

Vasemmalla taas purku ei ollutkaan niin yksinkertaista, sillä kirjahyllyä pitävät koossa vaijerit, jotka ovat mutterilla kiinni. Eikä minulla ollut työkaluja, joten jätin suosiolla seuraavaan päivään. Isäntä saa antaa minulle oikeat työkalut, niin työ sujuu taas helpommin.

Katon harmautta ihmettelin jo aiemmin, mutta nythän sen syy selvisi. Jos katsot tarkkaan, huomaat, että katossa onkin maalinjäämiä. Katto on ollut maalattu jossain vaiheessa ja maali poistettu myöhemmin. Pitääkin miettiä, millä katon saisi kokonaan vanhoista maaleista puhtaaksi ennen uutta käsittelyä.

Keräsin pois muitakin tavaroita seiniltä. Kirjastossa on valtavan kauniit kynttilälampetit, joista tämä kuva antaa pienen näytteen. Kuva oli ihan vahingonlaukaisu, mutta aika hyvä sellainen.

Odotan innolla, että kirjasto joskus valmistuu. Tulen tarvitsemaan sitä tulevassa työssäni päivittäin. Työni alkaa virallisesti vuoden alusta, mutta jo nyt olen oikeastaan päivittäin ollut opettelemassa sitä.

Viikonloppupuuhia

Kun kirjalliset työt tulivat valmiiksi ja palautettua monta päivää ennen viimeistä mahdollista päivää eli maanantaita, oli aika suunnata katse takaisin lähiympäristöön. Ja se tarkoitti sitä, että oli käytävä useammassa kaupassa hankkimassa kaikenlaista tarvittavaa.

Ja sitten alkoi siivoaminen. Sitä työtä nyt riittääkin moneksi päiväksi vielä, sillä tavaraa on tuotu aina lisää, mutta niille ei ole ollut paikkoja, joihin niitä laittaa. Mutta sieltä kauppareissulta löytyi vielä halvalla kukkasipuleita. Ja koska maa on vielä sula, oli oikein hyvä istutella vielä sipuleita maahan. Ja tuohon trenkituvan uuteen kukkapenkkiin tulivat nämäkin kukkaset.

Vuohetkin pääsivät oikein pitkälle lenkille. Olipa hauska nähdä, miten nätisti kutut kulkivat Penteleen perässä, joka taas kulki kuin hyvin koulutettu koira Isännän reidessä kiinni.

Hyvää adventtia sinulle!

Valoa ja lämpöä kanalaan ja kuttulaan

Valon vähetessä kaikki kanat lakkasivat lopulta munimasta. Toisaalta ihan hyvä, että oli luonnollinen mahdollisuus vaihtaa sulkapeite uuteen ja saada hyvä lepotauko. Jos näin luonnonmukaista kanalaa pitäisi yllä, olisi seuraava muna tulossa vasta helmikuussa, kun luonnonvalo olisi riittävää. Siitä muuten tulee tämä pääsiäismunien arvostaminen. Vihdoin uusi elämä alkaa voittaa, valo lisääntyä, ja munia putkahdella.

Mutta ajattelimme, että kanamme voisivat saada vähän keinovaloakin. Sitä paitsi valo helpottaisi myös meidän liikkumistamme kanalassa. Ja olisi kanojen hyvä saada lämpöäkin, kun talven pakkaset olivat tulossa. Nyt alkuviikosta sähkömies kävi sähköistämässä kanalan. Kanoilla on nyt hyvä lämmitin.

Valoja on kaksi. Toiseen ajattelimme lampuksi pienitehoista valoa, joka laitettaisiin iltasella lypsyn ajaksi päälle, jotta kanat tietäisivät mennä yöpuulle. Yhtäkkinen valojen katkaiseminen aiheuttaa sen, että kanat jäävät niille sijoilleen ja yöpyvät mykkyrässä maassa.

Valo on kuitenkin melko voimakas, joten saatamme käyttää navetan eteisen valoa hämärävalona.
Lypsyn jälkeen pitäisi kaikkien olla jo orrella, jotta valon voi sammuttaa.

Vuohetkin saivat valonsa. Valo aiheuttaa Penteleessä lemmenpuuskan, mutta ehkä kuttuset sen kestävät. Pentele on täysin Käpyn lumoissa, rakkaus syttyi heti sen tullessa meille, eikä ole laantunut ollenkaan. Rakkaus on vielä toistaiseksi melko yksipuolista.

Pentele on muuten harvinaisen suloinen pukki. Se tulee lähelle, kallistaa päätään ja katsoo vetoavasti ja ihan varmasti kysyy: "Tykkäätkö yhtään minusta?" Ja sitten on pakko paijata sitä oikein kunnolla ja antaa pusu, kun se on niin valtavan suloinen.

Käräjämäki, kalmisto ja kimppu

Viimeiset kaksi viikkoa olen keskittynyt kirjoittamaan sitä pahamaineista kirjallista työtä, joten olen vähän hitaanlaisesti kirjoitellut mitään muuta. Mutta nyt työ on valmis ja menossa huomenna painoon. Yksi elämänvaihe on sen myötä takana, mutta vaikka mitä kaikkea muuta mukavaa on tulossa. Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu joku uusi. Itse asiassa se ovi on jo avautunut, mutta siitä kerron tuonnempana.

Viikko sitten kävimme katsomassa paikallisia muinaisjäännöksiä. Paikan nimi on Käräjämäki. Kaikki tuollaiset muinaismuistot herättävät aina sisälläni uinuvan arkeologin ja innostun aivan valtavasti.

Ensimmäiset kyltit olivat vain vähän informaatiota antavia, mutta lupasimme olla kiltisti, ettei meitä tarvitse valvoa tarkemmin.

Käräjämäki on nimensä mukaisesti mäki, jonka päällä ovat käräjäkivet. Luultavimmin näitä ei ole käytetty käräjöintiin, mutta onhan sekin mahdollista. Paikka on oikeasti kalmisto eli hautausmaa.

Arvelin, että kyllä noilla kivillä on saattanut olla jotain käräjätoimintaakin. Onhan kalmisto siihen hyvä paikka. Luulisi käräjillä olevan vakava tunnelma tuollaisessa paikassa.

Tässä katson kohti valoisaa tulevaisuutta. ;)

Mäen päällä risteilee polkuja kuoppien väleissä. Kuopat ovat niitä muinaisia hautoja, jotka ovat painuneet myöhemmin kasaan. Arvelen myös muinaisen merenrannan olleen heti tuossa mäen alla. 

Kuoppia on aivan valtavasti kaikkialla. Kaikkia hautoja ei ole edes tutkittu. (Tässä kohtaa mielessäni siinsi jo pullasutit, lusikat ja pienet lapiot, mutta häivytin ne mielestäni.)

Kun yksi mäki tuli katsottua, menimme toiselle mäelle. Tämäkin oli vanha hautausmaa, jonka varhaisimmat haudat olivat taas sieltä muinaishistoriasta. Niistä ei enää ollut jälkeäkään, sillä uusia hautoja oli kaivettu niiden tilalle.

Paikalla on ollut joskus kirkkokin, mutta en osannut hahmottaa, miten päin se tuolla mäellä oli ollut. Hautausmaa on aika pieni ja sijaitsee sekin mäen päällä.

Kun olimme tarpeeksi viettäneet aikaa kalmistoissa, oli aika lähteä kotiin. Mutta Isäntä poimi minulle vielä kimpun onnitteluksi siitä uudesta auenneesta ovesta. Kyllä onkin kaunis kimppu!

Oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle! 

Pentele

Ei, ei, ei ole Kivimäen emäntä alkanut sadattelemaan! Kyse on nyt aivan jostain muusta. Kyse on Käpystä ja Anelma-Unelmasta. Päivittäinen maitomäärä on alkanut vähetä sinne litran paikkeille. Niinpä tuli ajankohtaiseksi hommata tytöille poikakaveri vierailulle. Jatkuvaksi asukiksi emme ole halunneet pukkia, sillä se olisi liian innokkaasti kuttujen kanssa ja molemmat olisivat helisemässä. Sitä paitsi pukit haisevat. Haju on sellainen pistävä läpitunkeva haju, joka tarttuu ihoonkin kiinni kuin pihka.

Eilen haimme meille pikkujoulupukin kylään. Pentele saa viettää meillä jokusen viikon, että varmasti tulevat asiat hoidettua. Ei ole mitenkään sanottua, että kuttu kiimassaan silti kelpuuttaa ketä tahansa, joten päätimme antaa reilusti aikaa tutustua ja ihastua. Se nyt on varmaa, että minä ihastuin. Pentele on aivan ihastuttava tumma ja tuuhea komistus.

Kun Pentele pääsi aitaukseen, se meni aivan villiksi ihanien kuttujemme vetovoimasta. Erityisesti Käpy herätti heti sen miehiset vaistot. Käpy näytti olevan lähinnä kauhuissaan ronskista flirttailusta, ja Ansku tuli jalkoihimme turvaan.

Huumaantunut pukki juoksenteli kuttujen perässä hyvän tovin, mutta rauhottui lopulta. Kumpikaan ei tahtonut ainakaan heti ensimmäisestä hetkestä antautua. Joten Pentelekin otti jo rennommin. Ehtiihän tuota tuttavuutta tekemään paremmin, kunhan tytöille iskee kunnon kiima.

Ulkokuvia

Sateisen harmaana myöhäissyksyn päivänä on mukavampi katsella pari päivää vanhoja kuvia, joissa taivas on sininen ja auringon kajo edes jotenkin aistittavissa. Tämä syksy on ollut oikein hyvä syksy lämpimine ilmoineen ja auringonpaisteineen. Tänään muuten löysin pajunkissoja. Sehän on varma kevään merkki. No joo, ymmärrän tietysti, että pakkohan talven on tulla tähän väliin, mutta ei se kovin pitkä tällä kertaa voi olla. Syksystä kertovat vielä pihan vaahteroiden latvat, jotka pitävät edelleen kiinni lehdistään.

Yksi löytö oli aurinkokello, joka taisi olla taustalla näkyvän kasvihuoneen nurkalla heinikossa. Laitoin sen uuden istutusalueen reunalle, ettei uudelleen häviä minnekään heinikkoon.

Upea syksyinen näky oli myös tämä valtaisa sontakasa, jonka näin metsässämme iltapäivälenkillä. Sontaa oli yli puolen metrin alueella ja sitä oli lisää vähän matkan päässä. Ja jos et vielä arvannut, minkä eläimen tuotosta tuo on, niin kerrottakoon heti, että se saunan takana majaileva supikoira on ollut asialla. Tässä ei ole vain yhden kerran tuotos, vaan mahdollisesti koko supikoiraperheen vessa. Onneksi supikoirat menevät talveksi nukkumaan, ettei tarvitse pelätä niiden tulevan hätyyttelemään ainakaan kanojamme.

Kun Tauno-raasu on sulkasadossa, nuori Hannes hehkuu nuoruuden innossaan ja loistavissa väreissään. Tämä kukko on kyllä vieläkin komeampi kuin isänsä, ja jopa laulaa sointuvammin.

Ansa on tänä vuonna surkeimman näköinen kana. Sillä ei enää kovin monta sulkaa ole, ainoastaan alushöyneniä. Onneksi sulkasatokin jossain vaiheessa loppuu ja uudet hienommat sulat kasvavat tilalle. Sen jälkeen alkaakin uusi munintakausi. Taitaisi tehdä hyvää meille ihmisillekin levätä välillä ja saada aivan uusia voimia.

Vaahteran kaatamisen jälkeen talo tuli paremmin esiin. Etupiha on ollut aika varjoinen, mutta varmaan vähän kerrallaan saamme sen valoisammaksi.

Oikein mukavaa ja leppoisaa isänpäivää kaikille!