Ulkokuvia

Sateisen harmaana myöhäissyksyn päivänä on mukavampi katsella pari päivää vanhoja kuvia, joissa taivas on sininen ja auringon kajo edes jotenkin aistittavissa. Tämä syksy on ollut oikein hyvä syksy lämpimine ilmoineen ja auringonpaisteineen. Tänään muuten löysin pajunkissoja. Sehän on varma kevään merkki. No joo, ymmärrän tietysti, että pakkohan talven on tulla tähän väliin, mutta ei se kovin pitkä tällä kertaa voi olla. Syksystä kertovat vielä pihan vaahteroiden latvat, jotka pitävät edelleen kiinni lehdistään.

Yksi löytö oli aurinkokello, joka taisi olla taustalla näkyvän kasvihuoneen nurkalla heinikossa. Laitoin sen uuden istutusalueen reunalle, ettei uudelleen häviä minnekään heinikkoon.

Upea syksyinen näky oli myös tämä valtaisa sontakasa, jonka näin metsässämme iltapäivälenkillä. Sontaa oli yli puolen metrin alueella ja sitä oli lisää vähän matkan päässä. Ja jos et vielä arvannut, minkä eläimen tuotosta tuo on, niin kerrottakoon heti, että se saunan takana majaileva supikoira on ollut asialla. Tässä ei ole vain yhden kerran tuotos, vaan mahdollisesti koko supikoiraperheen vessa. Onneksi supikoirat menevät talveksi nukkumaan, ettei tarvitse pelätä niiden tulevan hätyyttelemään ainakaan kanojamme.

Kun Tauno-raasu on sulkasadossa, nuori Hannes hehkuu nuoruuden innossaan ja loistavissa väreissään. Tämä kukko on kyllä vieläkin komeampi kuin isänsä, ja jopa laulaa sointuvammin.

Ansa on tänä vuonna surkeimman näköinen kana. Sillä ei enää kovin monta sulkaa ole, ainoastaan alushöyneniä. Onneksi sulkasatokin jossain vaiheessa loppuu ja uudet hienommat sulat kasvavat tilalle. Sen jälkeen alkaakin uusi munintakausi. Taitaisi tehdä hyvää meille ihmisillekin levätä välillä ja saada aivan uusia voimia.

Vaahteran kaatamisen jälkeen talo tuli paremmin esiin. Etupiha on ollut aika varjoinen, mutta varmaan vähän kerrallaan saamme sen valoisammaksi.

Oikein mukavaa ja leppoisaa isänpäivää kaikille!