Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 30. heinäkuuta 2024

Aittapihan raivaus

Alkukesästä Isäntä raivasi aittapihan suunnilleen kukkapenkin vierestä, mutta muutamassa viikossa piha oli taas kuin viidakko. Niinpä oli raivattava uudelleen. Aloitin kukkapenkistä, josta sai vähän jo hakea varsinaisia istutuksia nokkosen, putkien ja pujon joukosta. Alkupäähän istutin viime kesänä uusia kasveja, jotka pitivät uudesta paikasta paljon. Tosin niistä en huomannut ottaa nyt kuvaa.


Pihan toinen laita on vieläkin täynnä suulin purkujätettä. Ehkä joku päivä tuokin siistiytyy, kunhan komennan meidät molemmat sille alueelle siivoamaan.


Suomi 100v. -tammi vaan kasvaa valtavasti. Tästä näet, millaisen rääpäleen aikoinaan istutimme.


Tänä vuonna tammi tekee ensimmäistä kertaa terhoja.


Kilpiangervo kasvaa joka vuosi aina vain suuremmaksi, mikä on pelkästään positiivista.


Pajuangervo oli muinoin vallannut koko tämän pihan, mutta nyt pidämme sitä aisoissa yhtenä pensaana.


Raivauksen jälkeen pihassa oli paljon haravoitavaa. Lampaatkin saivat taas osansa.


Joku taas seurasi tilannetta vähän kauempaa.

torstai 25. heinäkuuta 2024

Kana-aitoja

Koska kanat tekivät niin paljon tuhojaan, päätimme estää ne, tai ainakin hankaloittaa niiden valtaisaa ruopimista. Rakensimme siis kana-aidat. Kauempaa katsoen niitä ei juurikaan huomaa, mutta siellä ne ovat paikoillaan.


Aidat on tehty minkkiverkosta ja kiinnitetty maahan rautatangoilla. Kanat saattavat löytää tiensä verkkojen sisäpuolelle, mutta oksasilppu ei lennä niin tehokkaasti enää käytäville.


Vasemmalle lisäsimme myös muutaman kiven matalien kivien päälle, sillä niiden kohdalta oli suora polku rompsotuspaikkoihin.


Ehkä nyt ei tarvitse olla koko ajan haravan kanssa korjailemassa tuhotöitä. Omaa vaistoaan kanat noudattavat, eivätkä tietenkään tee tahallaan, mutta rompsottakoot nyt siistimmin tästä eteenpäin.

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Kiviä ja kantoja

Siinä, kun keskittyneenä työntelin risuja silppuriin, meni naapurin Lasse ison puukuorman kanssa ohi, mutta pysähtyikin kohdalle. Hän kysyi, olisiko meillä jotain nosteltavaa, kun koura olisi nyt sopivasti käytössä. Olisihan meillä se iso kanto, joka jäi jäljelle sembramännystä. Ja niin tuli avulias naapuri poimimaan ison kannon kyytiin ja vei vielä poiskin.


Oli siinä tosiaan niin iso möhkäle, että meillä olisi sen pilkkomiseen mennyt isompia aikoja, eikä moottorisahalla olisi uskaltanut yrittää juuristossa olevien kivien ja hiekan vuoksi. 


Sitten muistimme, että viime syksyn urakoitsija oli epähuomiossa tehnyt kivivallin syreenimajakäytävän eteen. Kivet olivat niin isoja, ettei miesvoimin niitä olisi voinut siirtää pois. Mutta Lasselta työ sujui nopsasti ja taitavasti. Kivet saatiin toiseen päähän kivivallin jatkoksi, jonne ne paremmin sopivatkin reunustamaan aittapihan syreeniaitaa.


Myös aittapihan kulkuväylällä oli valtavan iso kivi, joka siirrettiin samalla pois. Nyt sinnekin on helpompi kulkea, kun ei tarvitse kivuta ensin kivivallin yli.


Meillä on suurenmoinen onni omistaa aivan mahtavia naapureita, jotka ovat aina valmiina auttamaan. 

lauantai 20. heinäkuuta 2024

Pihaympyrän uusia istutuksia

Ennen istutuksia oli raivattava alue taas paljaaksi kaikesta kasvillisuudesta, jota alueelle ei toivota levittäytyvän. Juuria myöten emme alkaneet kiskoa, mutta läheltä maanrajaa kuitenkin.


Viime kirjoituksessa en kertonut tuon pienen maanpeittoruusun nimeä, kun en heti muistanut, mutta lappu kertoo että kyseessä on Little Mischief, joka on hyvin samanlainen kuin The Fairy, mutta väriltään pinkimpi. Keväällä voisinkin lisätä vähän vaaleampia kavereita tälle yksilölle.


Istutin sammalleimut harvakseltaan, mutta jospa ne äkkiä valtaisivat alaa ja kasvaisivat reheviksi ja peittäviksi mättäiksi.


Aika pienelle alueelle istutin myös kevätkaihonkukat. Jospa ne levittäytyisivät tiiviinä ja tuuheina ensin pienemmälle alueelle, jotta niitä voisi myöhemmin jakaa koko ympyrän takaosalle. Nyt kaikki tuo vihreä peitetään oksasilpulla (joka tosin pitää ensin tehdä).


Aittapihan puoleiselle reunalle istutin maksaruohoja. Nuo kaksi purkillista riittivät aika pienelle alueelle, joten hain omista varastoista vähän lisää. Aivan kivien lomaan istutin keltamaksaruohoa.


Moje Hammarbergit saivat hyvin tilaa ympyrän alkupäästä. Niilläkin on reilusti varattu kasvuvaraa, toivottavasti myös täyttävät sen. Ne ovat pitkään kukkivia ja ihanan tuoksuvia, mitä näin maaseudulla arvostaa muiden hajujen peittäjänä.


Luulenpa, että siirrän nuo yksittäiset pallotuijat jossain vaiheessa kaikki takareunaan, sillä ne saattavat tässä etualalla jäädä vähän muiden istutusten jalkoihin. Takarivissä niille on ihan hyvin vielä tilaa. Sitten voisi niiden tilalle hankkia vielä yhdet ruusut. :D


Pikkuruusun istutin orvokkivatiin. Nämä orvokit istutin jo maaliskuussa. Siitä lähtien ne ovat kukkineet todella kauniisti, mutta nyt ne alkavat olla vähän resuisia.


Huussin seinät jäivät maalaamatta toiseen kertaan, mutta toivottavasti huomio kiinnittyisi enemmän tuohon kukkakoriin. 


Tänään taitaakin olla vuorossa oksien silppuamista. Niitä on kertynyt melkoinen määrä jo silppurin viereen odottamaan.

perjantai 19. heinäkuuta 2024

Uusia kasveja

Sadepäivän iloksi päätimme lähteä asioimaan Raumalle. Samalla reissulla päätimme ostaa hansaruusuja pihaympyrään. Niitä ei löytynyt miltään puutarhalta eikä taimimyymälöistä, mutta vähän pienempää Moje Hammarbergia löytyi. Oikeastaan se varmaan onkin parempi meidän tarkoituksiimme, sillä se ei kasva juurikaan yli metriseksi. Ostimme näitä neljä kappaletta, kaksi pihaympyrän alkuun molemmille puolille.


Samassa paikassa oli myös hurmaavaa Aspirin-ruusua, jota ei voinut jättää tietenkään ostamatta. Se tulee varmaan vähän edemmäs ulkoreunalle. Myös pienempi maanpeittoruusu saa paikan näiltä main.


Koska tuota maatapeittävää kasvustoa näyttää olevan valtavan paljon, voisimme vaihtaa sitä vähän kauniimpaan. Nämä kaksi runsasta ruukkua maksaruohoa jaettuna riittää aika isolle alueelle leviämään.


Kevätkaihonkukka oli hyvässä tarjouksessa. Sekin leviää hyvin ja kukkii sinisin kukin keväällä.


Sammalleimu on myös hyvä peittämään maata viihtyessään. Ehkä tällainen kivikkoinen paikka sopii sille oikein hyvin.


Näitä pikkuruusuja en osaa vastustaa. Ne kukkivat aikansa, joskus vähän ajan päästä uudestaan. Olen saanut näitä talvehtimaankin, osan ulkona, osan sisällä. 


Kesäkukkia saa tähän aikaan jo hyvin edullisesti. Nämä tulevat huussin seinällä olevaan koriin, joka jäi epähuomiossa täyttämättä keväällä. 


On kyllä valtavan väsyttävää tuo rahan tuhlaaminen. Millään emme jaksaneet alkaa istuttamaan näitä illalla. Niinpä se on vuorossa tänään.

tiistai 16. heinäkuuta 2024

Kirsikat suojaan

Vähän liian myöhään keksin, miten suojata kirsikat linnuilta. Mutta nyt meillä on ihan uusi ja edullinen keksintö tähän tarkoitukseen. Ikean Lill-verhot ovat sopivan suuria suojaksi, kun ompelee kaksi verhoa kahdelta sivulta yhteen. Alas jätin nauhakujan, johon pujotin narun solmimista varten. Yhdelle avoimelle sivulle jäi sopivasti irtokangasta rusettia varten.


Siellä ne viimeiset suojattavat kirsikat ovat kypsymässä. Laji on suklaakirsikka, josta tulee kypsänä melkein musta. Linnut syövät ne heti, kun vähänkin punaista on näkyvissä. Ehkä ensi vuonna suojaus onnistuu aikaisemmin.


Toinen puu on vähän runsaampi latvuksestaan, mutta kahden verhon verkko riitti siihenkin juuri ja juuri.


Niinpä nämä viimeiset kirsikat päätyvät kypsyttyään meidän suihimme. Neljä puuta oli jo kokonaan tyhjennetty marjoista, joten jätin ne tänä vuonna huputtamatta. Ensi vuonna aion suojata kaikki heti kukinnan jälkeen.


torstai 11. heinäkuuta 2024

Heinää

Kesän suurin huolenaihe on heinä. Tai oikeasti se on säätila, joka sen heinänteon ajankohdan määrää. Nyt meillä on sorminiittokone, joka ei sitten oikein toimikaan kunnolla, joten suuret odotukset siitä, että heinän voisi korjata juuri oikealla ajalla, menivät mönkään. Jouduimme taas turvautumaan naapuriapuun, joka tuli hivenen liian myöhään ollakseen ihanteelliseen aikaan. Mutta saimme heinät seipäille hyvän sään aikana.


Paras olisi, jos heinä olisi vain muutaman kunnollisen poutapäivän seipäillä kuivumassa. Aurinko haalistaa ja vie ravinteita, sade voi homehduttaa kaiken. Mutta tänä kesänä on satanut lähes joka päivä enemmän tai vähemmän juhannuksen jälkeen. Tällä viikolla osui kolme perättäistä poutapäivää, joka tiesi sitä, että heinät oli silloin viimeisenä poutapäivänä korjattava talteen.


55 seipäällistä meni neljässä tunnissa kaikkine taukoineen neljältä ihmiseltä. Ja tuttuun tapaan juhlimme ahkeran väen kanssa työn jälkeen pizzan ja jäätelön kera. 


Kun nyt on lampaiden ruoka valmiina talveksi, voimme keskittyä muihin säilömisiin. Tosin vielä on tehtävä monta kerppua, niitä ei tunnu olevan koskaan liikaa, vaan enemmänkin menisi.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Tiehommissa

Pihaa ei tehty viime syksynä valmiiksi kaikilta osin. Tilasimme nyt pihaan johtavalle tielle kuorman mursketta ja kivituhkaa päälle. Lähellä porttia oli aikamoinen syvänne, jonne aina keväisin tuli kunnon lammikko. Ehkä näillä kerroksilla vihdoin lammikosta päästään. Kivituhkaa oli ehkä turhan paljon laitettu tuohon tielle, kun toivoimme sitä myös pihaympyrän käytävälle.


Keskellä pihaa oli yksi kasa, josta saimme lapioitua ja kärrättyä pihaympyrään hyvän kerroksen. Olipa muuten aika rankka tienteko! Etualalta puuttui vielä muutama tiili. Niitä lähdimme vielä hakemaan sieltä, mistä tuo edellisetkin tiilet löytyivät. Illalla ei enää selkä taipunut, mutta saimmepa tehtyä.


Pihaympyrän etuosa siistiytyi tiilien myötä. Tiilien eteenkin kärräsimme kivituhkaa. Pihaan pitää varmaan tilata vielä yksi kuormallinen tasaisesti levitettynä ympyrään, jotta kaikki kuopat tasoittuvat, eikä tuota irtosoraa tule enää pintaan.


Eipä muuten mennyt pitkään, kun kanat taas kuopivat oksasilput kivituhkan joukkoon. Jokin korkeampi reuna pitäisi saada tuohon istutuksia suojaamaan.


Keittiöremontti on koko ajan siirtynyt, kun tämän pihan kanssa on ollut niin paljon tekemistä. Kunhan nyt viemäröinnit saisi tehtyä kesän aikana sekä vessan ulkoseinän. Muuten voi jatkaa syksylläkin.