Iltalypsyllä

Saimme eilen pitkästä aikaa mahdollisuuden päästä lomittamaan Manna-Mariaa. Siellähän ovat meidän entiset vuohemme. Niille oli löytynyt kaikki muu hoito, mutta lypsy toivottiin meiltä yhtenä päivänä. 

Frida on tottunut uudessa paikassa olemaan ensimmäinen. Onhan sillä numero yksi kyljessäkin! Lypsin sen heti alkuun. Frida oli meillä vähän pelokas ja epäluuloinen ja emonsa komennuksessa, mutta nykyään se on luottavainen ja helposti käsiteltävä.

Seuraavana oli vuorossa Tuuli, joka oli juuri yhtä ihana ja kiltti kuin ennenkin.

Isäntä sai luvan lypsää myös. Lypsyn ja syömisen jälkeen Tuuli tuli vielä rapsutettavaksi, mutta jäi tyynesti itsekseen, kun lähdimme pois.

Käpy kävi jaloittelemassa yhteisissä tiloissa, mutta yöksi se pääsi omaan karsinaansa, sillä entinen pomottelija oli päätynyt hierarkian alimmaksi. Käpyllä alkaa ikä jo painaa, sillä vuosia taitaa olla jo 13. Anelma-Unelma, eli Ansku oli menehtynyt viime keväänä. Oli sekin jo yli kymmenen vuoden ikäinen. 

Oli mukava nähdä näitä vanhoja tuttuja. Nostalgisesti nuuhkimme hyvää vuohentuoksua vielä autossa paluumatkalla. Saimme vielä maidot mukaamme ja pakastimestakin monta pulloa. Saamme monta hyvää aamupuuroa keitettyä niistä.