Salainen puutarha

Pihassamme on tapahtunut valtavaa kasvua, sillä syreenit muodostavat jo korkean aidan aittapihalle. Enää ei edes välttämättä heti huomaa, että tuosta pääsee vielä jonnekin, mutta kurkataanpa tämän kesän tilanne.

Ensimmäinen aukko avautuu ylämäkeen, joka johtaa ylös syreenimajaan.

Pitkät syreeninoksat taipuvat polulle ja niitä pitää vähän väistellä, että pääsee perille. Nyt syreenien kukkiessa tuoksu on huumaava.

Polun puolessavälissä on aukko, josta pääsee kiviportaita pitkin laskeutumaan aittapihalle.

Maja on aika hyvin suojassa, mutta sieltä voi kurkistella eri suuntiin. Navetta ja pakaritupa näkyvät pilkahduksina lehvästön läpi.

Aittakin näkyy lehvästön läpi.

Talo on lähellä, mutta tarpeeksi kaukana lehvästön takana.

Mennään seuraavaksi portista sisälle aittapihalle. Ilman tätä kaariporttia aukko olisi jo ummessa. Portti pitää vielä oksat kurissa.

Oikealla näkyvät ne kiviportaat. Yksi oksista on taittunut ja muodostaa tuohonkin pienen portin.

Syreenien kasvun myötä itse piha on pienentynyt, mutta on tarpeeksi iso pienelle tammelle (Suomi 100 v.) ja rumalle altaalle, josta ehkä joku päivä tulee kauniimpi ja ehdottomasti suorempi. Kuvittelen istuvani aitan edustalla olevalla penkillä ja katselevani kaunista pientä pihaa, jonka keskellä suihkulähde solisee rauhoittavasti. Ehkä suulin remontin jälkeen se on jo mahdollista.

Aittapolun oikealla puolella oleva kukkapenkki on vähän villiintynyt, sillä siihen yrittää leinikki tehdä voittoisan valtakuntansa. Menen illaksi taistelemaan sen kanssa ja aion voittaa, edes hetkeksi.

Polku ei ole pysynyt aivan tasaisena, sillä altapäin siihen tekevät häijyyksiä vesimyyrät ja päältä kuopsuttavat kanat kuoppiaan. Vielä kuoppia ei ole ehtinyt tulla, mutta muutaman päivän päästä tilanne on jo toinen. 

Ihan yhtä villiksi ei aita pääse kuin se aikoinaan oli, kun se oli vallannut koko aittapihan angervon kanssa. Mutta on ihan mukavaa omistaa salainen puutarha, jonka näkee vasta, kun astuu portista sisään.

Kanat pääsivät vankeudestaan vapaalle tämän kuun ensimmäisenä päivänä. Isäntä kävi aamulla aukaisemassa luukun ja tarhan oven. Mutta kanat kukon johdolla eivät tulleet pihalle ennen kuin kävin antamassa niille luvan. Kahtena aamuna piti avata ulko-ovi ja huutaa kanoille, että saavat tulla pihalle asti. Niin kukko astui tarhasta ulos ja kanat seurasivat. Nyt ne uskovat jo Isäntääkin ja tulevat suoraan pihalle vapauteen.