Pikkukilit kasvavat kovaa vauhtia. Päivisin on melkoinen vilske, kun nämä juoksevat pitkin navettaa. Tänään päästin kaikki pihalle. Pikkuisille oli ensimmäinen kerta, mutta aivan sujuvasti nekin juoksentelivat isossa kivikossa ja tasaisemmallakin. Eikä minulla ollut tietenkään mitään kuvanottovälinettä mukana.
Pieniä mutkia on taas matkassa, sillä Tuuli ei osaa erottaa, mikä valkoisista on sen kili. Niinpä se pyrkii syrjimään omaa kiliään. Iltaisin pidämme huolta, että myös Noel saa ruokaa ennen nukkumista. Onhan se parempi, että voi olla täydellä vatsalla veljensä Rafaelin kanssa.
Myös Frida hylkii toista kiliään. Hannes pääsee kyllä syömään milloin haluaa, mutta Rasmus tarvitsee ruokailuun apua. Iltaisin lypsämme Fridan toisen tissin ja samalla päästämme Rasmuksen myös syömään vatsansa oikein pullolleen. Syötin sille tänään pullollisen jo iltapäivällä, sillä nälkähuuto oli niin kova, ja Frida pomppi mieluummin ulkona.
Käpy hoitaa taas esimerkillisesti poikansa Aapon ja Iisakin. Pojat kasvavat hyvin ja ovat kovin eläväisiä ja suloisia.
Aivan näinä päivinä pitäisi Anskunkin saada vihdoin omat kilinsä. Toivon niin kovasti, että sieltä tulisi kuttukilejä poikien joukkoon.
Toivottavasti on kuttukilejä!
VastaaPoistaAina noiden pienten kanssa on vahtimista ja syöttämistä - sama kokemus lampaista. Kyllä eläimet vaativat lähes ympärivuorokautista päivystämistä poikimis- ja pentuvaiheessa, mutta ovat ne sitten niin ihania. Ihan mahtavaa, että teillä on noita vuohia, ne ovat niin ilmeikkäitä ja persoonallisia.
Ei ollenkaan kyllä harmittanut, kun sai pitää pikkukiliä sylissä ja syöttää tuttipullolla. :) On näistä paljon vaivaa ja huolta, mutta enemmän kuitenkin iloa ja hyvää mieltä. :)
Poista