Rasmus työtehtävissä

Taas oli aika lähteä vanhainkotikäynnille. Tällä kertaa otin mukaani vain yhden kilin, sillä kahden ison röhilään kuljettaminen olisi liian työlästä. Valitsin Rasmuksen, sillä se oli eniten tottunut käsittelyyn. Vuorasin sen kunnolla ja asetin etupenkille. Todella hienosti kili jaksoi matkan, vaikka sitä jänniti valtavasti. Silityksellä se tyyntyi odottamaan kohtaloaan.

Eikä ainakaan syleistä ollut puutetta, kun pääsimme perille. Niin paljon sai Rasmus paijauksia, suukkoja ja haleja, että oli aivan onnessaan. Onnessaan olivat myös sylittelijät, joille jäi selvästi hyvä mieli paijailusta.

Puolen tunnin päästä Rasmus alkoi näyttää siltä, että nukahtaa juuri siihen, joten päätimme lähteä takaisin kotiin. Kotona ei enää väsyttänytkään, kun pääsi viileään ulkoilmaan muiden kanssa.