Kiliterapiaa

Yksi hoitaja-ystäväni kysyi joku aika sitten, voisinko tuoda kilejä näytille ikä-ihmisille. Arvelin, että onnistuu, kunhan kilit ovat sopivassa iässä. Sopiva ikä olisi suunnilleen viikon, sillä sitä pienempiä olisi ikävä erottaa emostaan ja isommat saattaisivat olla jo liian villejä. Niin sitten tänään hain kaksi pikkukiliä valmistautumaan vierailukäyntiin.

Kaksi pientä vaippapöksyä mahtui hyvin kissakoppaan, vaikka tilanne oli uusi ja vähän outo. Toisen seura rauhoitti, eikä matka ollut ollenkaan hankala.

Vierailu sujui hienosti, sillä sylejä kyllä riitti. Iltapäivä oli muutenkin oikein hyvä vierailuaika, sillä kilit olivat valmiiksi aika rentoja ja vähän väsyneitäkin.

Joku oli jo ihmetellyt, miten kilejä voi tuoda sisätiloihin, sillä niillähän toimii peräpää vilkkaasti. Nämäpä pienet olivat varustautuneet, eikä yhtään pikkupippuria tai läikkää tullut lattioille tai syleihin.

Kileistä saivat nauttia niin vakiasukkaat kuin heidän vieraansakin. Ja kummasti olikin sana kiirinyt, sillä vieraita oli käymässä juuri samaan aikaa useampia.

Paikalla oli vähän nuorempaakin väkeä, joille elämys oli aivan yhtä suuri. Pienen ihmisen sylissä pieni kilikin näytti juuri sopivalta.

Hoitajat olivat aivan yhtä innoissaan vierailusta. Pikkuiset saivat olla linssiluteinakin jatkuvasti.

Oli hienoa kaikin puolin käydä ilahduttamassa ihmisiä, jotka eivät tällaisia pikkuisia pääse enää katsomaan. Pikkuisethan pääsevät vielä helposti mukaan.

Puolen tunnin päästä oli aika sanoa näkemiin, ja lähdimme takaisin kotiin. Jo oli pienillä nälkä, ja emon tarjoama eväs maistui taas oikein hyvältä. Ja sitten pääsi sisarusten kanssa päiväunille yhteen kasaan.