Aurinko paistoi niin kauniisti ja keväisesti, joten päätimme kuttujen kanssa lähteä pienelle kevätlenkille. Eikä portilla tarvinnut pitkään huhuilla, kun innokkaat lenkkeilijät olivat valmiina tuulettamaan kunnolla talvivilloja pois.
Päätimme tutkia ensin etupihan lumitilanteen. Aittapihalla on vielä lunta, sillä se on varjoisin paikka, mutta muuten etupiha on jo vapaa hangista.
Yritin maanitella porukkaa lähtemään vähän kauemmas kotoa, mutta tällä kertaa kutut olivat eri mieltä. Ehkä susi on taas juossut tuosta liian läheltä, joten se suunta ei houkutellut.
Päätimme lähteä autotallin kulmalta pellonviertä. Ihan vielä ei näyttänyt olevan kylvökelit tänä keväänä, mutta lämpimän sään jatkuessa varmasti traktorit alkavat pörrätä näillä nurkilla.
Jatkoimme pellonreunaa ja tulimme marjatarhan nurkille. Tuo pöheikkö pitäisi jossain vaiheessa kesyttää vähän kauniimmaksi. Jokin tuolla pellon toisella puolella houkutteli kovasti Käpyä.
Marjatarhan kautta tulimme kasvimaalle. Tämä toinen puoli on vielä kesken, mutta suunnitelmia jo on niin mansikka-, peruna-, härkäpapu- ja hernemaille raparperia unohtamatta.
Kiersimme tien kautta takaisin. Käpyllä on aina kova kiire kotiin turvallisille alueille.
Tuuli on rohkea ja haluaa tutkia ympäristöä tarkasti. Emme löytäneet syksyllä Tuulille sulhasta, mutta jospa sellainen vielä tässä löytyisi viimeistään ensi syksynä.
Anelma-Unelma piilotteli hetken vielä kuusen suojassa, mutta muun porukan lähtiessä kohti pihaa sekin tuli joukkoon mukaan. Kukkapenkistä piti jokaisen napata pieni päivänliljan tupsu pikaisesti ohikulkiessaan. Ansku on vuohista kaikista kiltein ja herkin. Se antaa tilaa toisille ja väistää muita. Mutta kyllä se Käpyn kanssa kalistelee sarvia aina tarvittaessa.
Lenkin jälkeen jätin kutut keskenään pihalle. Sieltä ne menevät omia aikojaan itse tarhaan. Tulevan kesän aikana pyrimme tekemään kutuille pellonreunaan päiväaitauksen, jossa on enemmän syötävää kuin takatarhassa. Sinne pitää tietysti rakentaa myös joku katoskin sadetta varten.
On sulla siellä suloista lenkkiseuraa :) Aurinkoisia kevätpäiviä sinne teille!
VastaaPoistaNämä ovat todella mainioita seuralaisia, kun kulkevat nätisti mukana. Ja selvisi syy, miksi tuo yksi suunta ei kelvannut. Naapurin koira löysi sieltä kuolleen ketun. Ei varmaan ketun haju kuttuja houkutellut.
PoistaKutut osaa olla ilmeisen hauskoja ja seurallisia. Kohta on niilläkin herkkuajat edessä kun maasta löytää tuoretta syötävää.
VastaaPoistaTodellakin osaavat olla hauskoja ja seurallisia. Nyt herkkuina ovat puiden kuoret. Lenkillä saa olla varuillaan, ettei kaikista puista sentään haukata. :)
PoistaOnpa sinulla ihanat lenkkikaverit ja niin ihmeelistä on, että eläimet joko haistavat tai muuten vainuavat vaaraa, vaikka se ei ihan akuutti olisikaan. Onko teillä ollut susia? Meillä vuosia sitten tepasteli pihassa ilves ja meidän kissat olivat pitkään siitä säikkynä, karhun vierailusta eivät niinkään olleet moksiskaan. Onpa teillä vähän lunta!
VastaaPoistaNämä ovat todella kivoja lenkkikavereita, kulkevat nätisti ja ovat valmiita poikkeamaan välillä polultakin. Täällä on myös susia, jotka kulkevat tuolla korvessa. Ilveksiäkin on, mutta onneksi ei ole näkynyt pihassa. Oho, onko teillä käynyt karhukin?
PoistaMikä ihana seurue, mahtaa olla mieltä piristävä näky kun tuollainen katras tulee vastaan päiväkävelyllä! :D Olen myös pistänyt merkille, että eläinten käytöksestä kyllä aina huomaa, kun jokin isompi metsän eläin on hiippaillut nurkilla. Hevoset noille olivat kaikkein herkimpiä, mutta kyllä sen näistä muistakin elikoista huomaa. Huvittavaa, kuinka meidän vuoren kokoisen egon omaavalle pikkukoiralle Ellillekin tulee välillä kiire kotiin, kun joskus metsän reunaa lähestyessä vaistoaa että siellä on joku vähän isompi mörriäinen mönkinyt.. :)
VastaaPoistaOn sen verran harvinainen seurue, että huvittaa kovasti. Kerran ennenkin ihmettelin, kun kutut eivät lähteneet etupihalta mihinkään. Illalla kuulin, että susi oli nähty tuossa aivan lähellä. Onneksi nämä vainuavat, kun ihmisen nenä ei oikein mitään huomaa. :)
Poista